Ruusunen

Ja seuraava osa on täällä! Osa pitää sisällään 50 kuvaa. Toivon todella että pidätte tästä osasta ja tapahtumista. :) Jättäkää ihmeessä kommenttiakin, ne niin aina osaa piristää ja saamaan lisäpuhtia tarinan tekemiselle. Olette mahtavia ja ilman teitä en tätä niin innokkaana jaksaisi jatkaakaan! Nauttikaa lukemisesta ja näkemisestä, olkaa hyvät.

----------

Klo 7:45, kaupungin poliisiasemalla, uupunut ja hieman apeamielinen nainen seisoi ja odotti aamukahvinsa valumista posliiniseen kuppiin. Poliisin työ kun joskus saattoi hieman väsyttää, joskus hurjistuttaa, joskus pelottaa, tämä nainen koitti aina niellä kaikki tunteensa aamuisen kahvinsa kanssa alas. Edellispäivänä löytynyt kuollut tuttava vaan pisti hieman naisen mieltä mietteliääksi. Olihan toki Chris ollut varmastikin monien vihamies, ei Roxana osannut kuvitella että joku olisi tuon limanuljaskan voinut tappaa.

Aamuisen kahvituksen ja päivän käynnistämisen jälkeen Roxana hyppäsi poliisiauton rattiin ja körötteli takaisin rikospaikalle. Nainen kyykistyi rappusten luokse ja etsi mahdollisia johtolankoja, esimerkiksi kengänjälkiä, tupakantumppeja tai muuta, mikä kelpaisi todisteeksi.

Roxana tutki talon ulkoapäin huolellisesti, valokuvasi paikkaa ja kaikkea, mikä vaan olisi voinut liittyä tappoon. Tai murhaan. Roxana ei tiennyt, oliko tapahtunut ollut murha, harkittu sellainen, vai ihan vain vahinko. Koskaan ei tiennyt onko kyseessä naapurin pullalle tuoksuva nutturapäinen mummeli, salaa varkasille tullut hielle haiseva finninaamainen teinipoika vai kenties vaikka posteljooni.

Rox kirjasi kaiken näkemänsä ja kuulemansa, haistamansa ja oivaltamansa ylös muistivihkoonsa. Nainen tiiraili ympärilleen etsien katseellaan naapureita, joista yhden hän heti bongasikin hiippailevan rikospaikan rajoilla.

"Hyvää päivää, olen Roxana Force, tutkivapoliisi."
"Hei vain, hei vain. Matt Ehnros, asun tuossa pari taloa vasemmalle."

"Kysyisin muutamia kysymyksiä, liittyen eilen tapahtuneeseen henkirikokseen." Roxana käänsi muistiostaan seuraavan, puhtaan sivun esille, kostuttaen samalla kuivia sormiaan.
"Mikä ettei, autan kaikin mahdollisin tavoin." Matt oli erittäin avulias ja kuunteli Roxanan esittämiä kysymyksiä korva tarkkana.

Mies selitti Roxanalle kuulleensa kulkuneuvon ääniä tieltä, joka nyt oli melko normaalia. Hän kuitenkin omien sanojensa mukaan tahtoi vain kurkistaa ulos, minkä näköinen ajoneuvo mahtoi äänen takana olla.
"En nähnyt mitään, eikä ääntäkään enää kuulunut. Ääni oli erikoinen, en uskonut sen olevan auto. Ellei sitten joku teinipoikien viritetty laittomalla putkella varustettu superauto." Mies selitti käsillään ja yritti ilmeisesti naurattaa Roxanaa.
"Tovin kuluttua kuitenkin kuului jotakin omituista pauketta, veikkaisin oven tai roskiksen pamahdusta.. En oikein osaa tarkalleen kuvailla sitä." Hän jatkoi ja selvästi yritti palata ajatuksissaan edelliseen päivään, muistelemaan ääntä.
Roxana yritti ehdotella erilaisia vaihtoehtoja, joista ääni olisi mahtanut kuulua.

"No sen jälkeen kuitenkin näin kun moottoripyörä vilahti tontin toiselta puolelta, hieman puiston kulmalta pois." Matt selitti ja lähti johdattamaan Roxanaa kyseiselle paikalle.
"Moottoripyörä lähti niin vauhdilla, että se hieman ruopaisi maata, jättäen jälkeensä tuollaisen jäljen."
"Ahaa, mielenkiintoista, kiitos paljon.." Roxana tokaisi ja meni lähemmän jälkeä.

Nainen valokuvasi jäljen, tunnusteli sitä, otti muutamia näytteitä hiekasta ja nurmelta.
"Moottoripyörä.. Osaisitko kuvailla minkä näköinen pyörä oli?"
"Äh.. Olen hieman huono näissä pyörä asioissa. Se taisi olla musta, tai tumman harmaa.. Tai tummansininen. Tumma se kuitenkin oli!"
"Oliko minkälainen malli tai muoto? Osaatko sanoa tähän mitään?"
"En.. Sellainen hieno, mutta varmaan aika tavallinen."
"Entä kuljettaja?"
"Tumma.. Meni niin nopeasti etten ajatellut kiinnittää huomioita. Enkä kerennyt."

"Ei se mitään, tämä riittää." Roxana kiitteli ja antoi miehelle luvan poistua paikalta. Nainen kirjoitti vielä muistiin miehen sanomiset.

Roxana käveli vielä sisään talolle, alas portaita, kohti huoneen ovea josta Chris oli löydetty kuolleena. Nainen tuijotti ovea ja sen eteen teipattuja poliisiteippejä. Hetken siinä seistessä ja ovea tuijotellessa, Roxana päätti ettei mene huoneeseen. Aihe tuntui jotenkin niin karmivalta, kun hän kuitenkin tunsi uhrin.

--

Iltapäivästä Roxana oli saanut kirjoitettua raporttia tapauksesta tietokoneellensa. Kyllästyminen, tympääntyneisyys ja turhamaisuus iskivät naiseen ja hän jäi vain tuijottamaan näytöllä viliseviä kirjaimia ja numeroita.

Roxana nappasi käteensä kameransa, jossa oli kuvia rikospaikalta. Kameralla oli myös kuvat ruumiista ja verijäljistä. En taida nyt perjantaina haluta käydä näitä kuvia läpi.. "Vaikken Chrisiä rakastanut, vaikkei minulla enää tunteita häntä kohtaan ollut ja vaikka salaa toivoinkin hänen katoavan koko kaupungista, en silti tahtonut hänelle kuolemaa, enkä silti tahdo nähdä häntä kuolleena, en tänään..." Roxana ajatteli mielessään ja siirsi kameran pöytälaatikkoonsa, odottamaan seuraavaa työpäivää.

---

Työpäivän jälkeen, Roxana otti pitkän kuuman suihkun. Suihkun jälkeen, kuumuudesta posket punottaen, nainen huokaisi syvään ja päätti unohtaa työasiat kokonaan.

Rox kellahti yläkerran sohvalle, lokoisan mukavaan asentoon, pää lyöden tyhjää. "Perjantai.." Nainen huokaisi ääneen ja kiemurteli sohvalla.

"Lähtisiköhän Regina ja Linea baariin muutamalle.. Vai jäisinkö vaan kotiin tuijottamaan telkkaa.. Vai pitäisiköhän mennä kävelylle tai johonkin.." Roxana heitteli arvauksia mielessään ja pyöritteli niitä, yrittäen samalla keksiä kaikkein houkuttelevimman vaihtoehdon, perjantai-illaksi.

Roxana päätyi baari vaihtoehtoon. Nainen vetäisi mukavat vaatteet yllensä ja kiiruhti kylpyhuoneeseen meikkaamaan. Kello tikitti lähemmäs ilta kahdeksaa, joten baarit olisivat jo auki.

"Hei Regina, pakko suostua! Mennään jooko muutamalle kanttikseen? Nyt olen vailla drinkkiä, sitä herkullista vaaleanpunaista." Roxana houkutteli.
"No... Olen aika väsynyt, mutta.. Saatan ehkä tulla yhdelle.. En lupaa!" Regina marisi ja haukotteli luurin toisessa päässä.
"Okei, se riittää, nähdään siellä." Rox teki suukko äänen suullaan ja lopetti puhelun.

Nainen näppäili seuraavan numeron heti perään ja puhelin lähti hälyttämään.
"Arvasin että sinä soitat, arvaan sen aina." Kuului pirteä ääni langan toisesta päästä.
"Hei Linea. Olen menossa kantabaariin tänään, Reginakin ehkä saattaa pistäytyä, tule mukaan! Haluan siemailla drinkkejä ja ehkä vähän tanssia."
"Äääh, Rox, huomenna on töissä paljon asiakkaita ja lupasin hoitaa Maryn aamun asiakkaat." Linea vastusteli.
"Lineaa, laitoin nämä sinulta saadut tekokynnetkin, etkö halua nähdä kuinka hyvin nää sopii?" Roxana yritti houkutella toista ystäväänsä.
"No katsotaan, katsotaan. Olis mahtavaa tulla! Yritän lenkin jälkeen pistäytyä."

Roxana päätti lähteä itse jo baarille, kun oli laittautunutkin jo valmiiksi. Vielä kenkien mallaus ja kaikki oli valmista, Roxana lähti reippaasti kopistelemaan koroillansa kohti linja-autopysäkkiä.

Oli kulunut jo puolituntia siitä, kun Roxana oli saapunut kantabaariinsa. Naisen ystävyksiä ei vielä näkynyt eikä kuulunut ja Roxin aika alkoi käydä jo pitkäksi. Hän tilasi itselleen pienen snapsin, jonka sai nielaistua kerralla kurkustaan alas, samalla kun vilkuili baaritiskin seinällä olevaa kelloa.

Kului vielä vartti ja Roxana alkoi olla jo todella tylsistynyt. Nainen tilasi kolme dinkkiä valmiiksi, josko tytöt sieltä pian saapuisi. Nainen kyllä alkoi jo olla hieman epäilevä sen suhteen, saapuisivatko Regina ja Linea lainkaan.

Yht äkkiä Reginan olkapäähän laskeutui lämmin kämmen. Regina säpsähti hieman, oltuaan jonkin laisessa horrostilassa jo.

Nainen käänsi kroppaansa nähdäkseen tulijan.
"Hei, olethan se sinä. Tunnistin sinut jo ovelta." Miehen pehmeän hunajainen, samalla niin karhean herkullinen ääni tunkeutui Roxanan korviin.
"Ai he-hei, hieman säikähdin." Roxana takelteli.

"Mitäs sinä yksinäsi täällä? Bubiruusuksi ruvennut?" Mies vitsaili ja sai Roxanan hymyilemään. Osana syynä hymyilylle oli toki miehen yltiö komea ulkonäkö.
"Tulin vain muutamalle, näin perjantain kunniaksi. Odottelen ystäviäni, jotka tosin ei taida tulla ollenkaan."

"No eihän näin kaunista naista kehtaa jättää yksin roikkumaan baaritiskille. Ties vaikka pian joku oluelle löyhkäävä mies tulisi kertomaan mauttomia vitsejään ja kyllästyttämään neidin kuoliaaksi." Mies jatkoi naisen naurattamista.

"Voin tarjota ensimmäisen kierroksen." Mies ehdotti ja kiersi Roxanan toiselle puolelle nojailemaan.
"Itse asiassa tilasin jo, muutaman.." Roxana virnisti ja katsoi kun baarimikko alkoi latomaan kolmea lasia tarjottimelle.
"Muutaman? Selvä, en puutu." Mies sanoi ja vinkkasi silmää, samalla kun istuutui Roxanan vierelle.

Roxana hörppäsi lempijuomansa nopeasti ja kuin liukuhihnalla, hän nielaisi kaikki kolme lasillista pois tarjottimelta. Tuo tummahiuksinen mies vain seurasi Roxanan nopeaa litkimistä ja päätti olla puuttumatta.

Rox tilasi seuraavan kierroksen, tarjottimen täyteen juotavaa. "Nyt kun kerta seuraa sain, niin pitäähän sitä vähän maistella." Roxana sanoi ja otti vastaan tarjottimen.

"Tuossa, tällainen miehekäs juoma."
"No voi kiitoksia. Vain sateenvarjo puuttuu."
Molemmat hörppivät juomiaan ja päättivät tämän jälkeen siirtyä mukavammalle alustalle istumaan.

Sohvalla istuskellessaan Roxana selitti miehelle suu vaahdossa työpäivästään, fiiliksistään, elämästään muutenkin ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Alkoholi oli päässyt jo kiemurtelemaan naisen aivoihin ja humalluttanut Roxanan, jonka vuoksi hän puhua pulputti taukoamatta.
Nainen napsutteli sormillaan baarimikolle uusien juomien vuoksi ja jatkoi tarinointiaan.
Keskustelujen aikana Roxana sai vihdoin ongittua miehen nimen, joka osoittautui Damoniksi.

Juomia tuntui tulvivan jatkuvasti pöydälle ja jokainen niistä meni kurkusta alas rivakkaa ennätys vauhtia.

Juoma toisensa jälkeen.

Roxana alkoi jo hieman ottaa haparia askelia, hypellessään baarissa edestakaisin.
"Ääää, anna sitä juotavaa, Damon, kilttii! Mennään jooko tanssimaan? Damon tule!" Roxana kimitti humaltuneella äänellään, lääppien miehen käsiä ja lasia tämän yrittäessä niellä juomaansa.

"Damon.. Yksi tanssi, joohan?" Roxana sanoi osaksi lässyttävällä äänellään ja tarrautui mieheen kiinni.
"No tietenkin Roxana, jos niin välttämättä haluat." Damon vastasi ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.

Parivaljakko siirtyi tanssilattian puolelle. Musiikki ja tanssi eivät täysin sopineet yhteen, muttei sitä kukaan ollut todistamassakaan. Baari oli tyhjentynyt jo muista asiakkaista ja baarimikkokin ryhtyi siivoamaan pöytiä.

Roxana hykerteli Damonin kaulassa ja lauloi taustalla soivan musiikin mukaan.

Roxana alkoi keikistelemään ja tanssimaan flirttailevan viettelevästi Damonia vasten, jota ei Damonkaan pistänyt pahakseen. Mies tarrasi naisesta kiinni ja tanssahteli hänen kanssaan.

---

Lopulta tuli valomerkki. Parivaljakko joutui poistumaan baarista, kesken illanvieton.
"Olisi pitänyt tilata vielä se yksi!" Roxana nauroi ja hoiperteli jo siihen malliin että Damon joutui ottamaan naisen kainaloonsa, tuetakseen tämän askelia.

Kuu kiilsi korkealla taivaalla ja kello läheni hyvää vauhtia jo neljää.

Rox ja Damon kävelivät pimeällä kujalla, samalla höpötellen, kohti Roxin kotia. Naisen kotiin tosin oli matkaa jalkaisin varttitunti, muttei heillä kummallakaan ollut kiire mihinkään.

"Tiesitkö että olet oikein sievä." Damon lausahti ja sai Roxanan vain hymyilemään.

"Oih, katso nyt noita tähtiä!" Roxana levitteli käsiään kohti taivasta.
"Nykyään minulle tulee tähdistä aina mieleen sinä! Kun silloin pelastit minut, niin näin vain kasvosi ja tähtiä." Roxana jatkoi ja rutisti itsensä Damonin kainaloon.
Linja-autopysäkin tullessa kohdalle, Damon ehdottaa, "pitäisikö odottaa bussia? Vai tahdotko kävellä mieluummin? Jaksatko?"
"Jaksan jaksan, mennään jo."

Katua pitkin astellessaan, eivät he osanneet arvatakaan mikä heitä odottaisi.
Nurkalla vaaniva tumma hahmo vaikutti epäilyttävältä.
Roxana ja Damon jatkoivat kävelemistä katua pitkin, kohti talon nurkkaa.

Yht' äkkiä nurkan takaa pomppasi tuo mies, suoraa heidän eteensä, osoittaen aseella.
"SEIS!" Mies karjaisi ja latasi aseensa, tähdäten sillä edelleen suoraan Roxanaa ja Damonia kohti.

Ja kuin tyhjästä, Damon vetää aseen esiin ja osoittaa miestä omallaan. Roxana kiljuu säikähdyksestä ja jäykistyy täysin. Hän on aivan sekaisin ja hämillään eikä pysty ajattelemaan lainkaan, mitä pitäisi tehdä.

Äkkiä Roxana alkoi tuntea jaloissaan kihelmöivää tunnetta, katse sumenee sumenemistaan ja korvissa suhisee.

Roxanan jalat menevät makaroniksi ja nainen rojahtaa maahan kuin hidastetusta filmistä.

Rox makaa aivan liikkumatta maassa, täysin eleettömänä, ympäriltä katoaa viimeisetkin äänet luoden ympärilleen kuoleman hiljaisuuden...

----------

Tsädäm. Tässä se nyt sitten oli. Mitäs piditte? Sormet kipeänä kirjoittamisesta ja huhhei olen nyt tyytyväinen kun sain tämän valmiiksi ja julkaistua! Toivottavasti osa oli edes jollain tapaa luettava. ;D Jättäkäähän kommenttia!