Vihdoin sain tämän valmiiksi! :) Eniten viivytti tässä osassa tekstin kirjoitus. Laiskistuin vietävästi heti kun piti alkaa tekstejä väsäämään! Kuvat napsin jo aikoja sitten ja idea oli pyöritelty hyvin päässä, vaikka tähän osaan sain vain nyt 39 kuvaa, on tässä osassa kyllä erikoinen käännekin tarinalle. ;) Joten pitemmittä puheitta, nautinnollisia lukuhetkiä!
------
Hetki hiljaisuudessa, hetki kahdestaan. Seurana vain me kaksi ja hiekkaranta. Laineet liplattaa, aurinko laskee. Hetken rauhaa, hetken lähekkäin...
Sunnuntaiaamu sarastaa. Naapuruston pihaan peruuttava roska-auto herättää Roxanan sikeästä unestaan. Unet keskeytyvät, juuri kun nainen oli pääsemässä parhaaseen kohtaan.
Roxana venyttelee kohmettuneita käsivarsiaan ja haukottelee syvään saadakseen keuhkonsa täyteen happea. Hän olisi mielellään nähnyt unensa loppuun, mutta eikös unilla ole tapana aina jäädä kesken.
Nainen tepsuttelee alakertaan alusvaatteisillaan, sillä onhan sunnuntai, vaatteita ei tarvitsisi heti niskaan vetää eikä tiedettävästi kukaan olisi kylään tulossa. Roxana loihtii itselleen herkullisen aamiaisen vohveleista ja marjoista.
Viimeyön uni, jossa Roxana pääsi lähietäisyydelle viimeaikoina usein näkyneen komistuksen kanssa, nostatti vienon hymyn naisen huulille. 'Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä.' hän ajatteli mielessään ja nautiskeli vohvelinsa loppuun.
---
Sunnuntain edetessä eteenpäin, Roxana suunnisti ystävänsä Reginan kanssa kaupungille.
"Linea oli innoissaan kun ilmoitin että tulemme tänään käymään hänen työpaikallaan." Regina kertoi, kun oli saanut päätettyä puhelun Linean kanssa.
"No se nyt ei toisaalta mitenkään yllättävää ole" Rox naurahti, "ja odota vaan kuinka innoissaan hän on kun kerron oikean syyn miksi me sinne tänään olemme menossa!"
"Hei vain tytöt! Huomaatteko minussa mitään uutta?" Linea hihkaisi innokkaana ja keimaili tiskin takaa, kun hänen ystävänsä saapuivat paikalle.
"Voi Linea, ihana tukka! Sinä se osaat aina valita hyvän mallin ja värin päähäsi!"
Regina ja Roxana hymyilivät molemmat ja ihastelivat ystävänsä uutta hiustyyliä.
"Etpä arvaakaan, mihin Roxu on menossa." Regina vinkkasi Roxanan perään, kun tämä lähti tallustelemaan toiseen huoneeseen.
"Hei! Olen Roxana, minulla oli aika varattuna." Roxana esittäytyi naiselle hieman jännittyneenä.
"Hei vain, olen Karla. Peremmälle vain." Nainen kätteli Roxanaa ja ohjasi tämän vastaanoton vieressä olevaan avoimeen tilaan.
Roxana oli päättänyt sairaslomansa aikana, että toteuttaisi pitkäaikaisen unelmansa, eli tatuoinnin oton. Hän oli aina unelmoinut tatuoinnista ja suunnitellut pitkään kuviota ja paikkaa, mihin hän sen ottaisi.
Tuo siro nainen narskutti jännityksestä ja kivusta hampaitaan yhteen eikä voinut vilkuilla tatuoijan työntekoa. Hän luotti tatuoijaan ja siihen, että kuvasta tulisi juuri sellainen mitä hän oli kertonutkin.
Muutaman pitkän ja kipristelevän tunnin kuluttua tatuointi oli vihdoin valmis. Roxana oli onnensa kukkuloilla uudesta taideteoksesta ihollansa ja kirmasi innokkaana ystäviensä luokse ulos.
"Nyt se on valmis! Eikös olekin upea?" Hän hymyili, vaikka koko käsi tuntui turtuneelta ja tunnottomalta.
Linea haukkoi henkeä kuin kuivalla maalla makaava kala.
"Rox, tuo on mahtava! Upea! Ihana!" Hän kirkui kuin pikkutyttö ja huitoi Roxanan edessä käsillään vimmatusti.
"Älä vaan koske siihen! On meinaan hieman arka vielä, vaikken mitään koko kädellä tunnekaan." Roxana sanoi rauhallisesti, mutta samalla totisesti, jotta hänen yli-innokas ystävänsä tajuaisi oikeastikin olla koskematta hänen käteensä.
"Olette molemmat niin ihania kun jaksatte aina innostua kaikesta mitä teen. Mutta nyt rakkaat ystävät hyvät, minun on lähdettävä kotiin ja kuntoilemaan! Huomenna on nimittäin ensimmäinen työpäivä saikun jälkeen, joten on pakko tehdä kunnon hikitreeni jotta jaksan juosta juoppojen ja karkkivarkaiden perässä." Roxana ilmoitti ystävilleen. "Me nähdään Regina töissä ja Linea, pidä tuo hiustyyli nyt pidempään kun viikon." Hän vielä vinkkasi ja lähti huristelemaan kotia kohti sinisellä kuplallaan.
Roxana vaihtoi kotonaan yllensä lenkkivaatteet ja lenkkarit, "Nokka kohti kuntosalia!" Rox kannusti itseään ja lähti juoksemaan kohti kaupunkia.
Kuntosalille päästyään Roxana aloitti kunnon hikitreenin. Lenkki oli avannut lihakset hyvin ja lämmittely oli hoidettu.
Aggressiot Roxana pääsi purkamaan nyrkkeilysäkkiin ja hän kuvittelikin säkin olevan joku epämukava idiootti, jotta säkin hakkaaminen hoitui varsin rivakasti.
Treenien jälkeen Roxana pulahti viileään uima-altaaseen ja ui vielä puolisentuntia allasta ympäri, jonka jälkeen hän lähti rauhallisesti kävelemään kotia kohti.
'Mikään ei kruunaa paremmin treenejä kun oma pehmeä sohva ja täydellinen kirja.' Roxana haaveili ja kaappasi kouraansa uusimman rakkausromaanin.
Lueskelun jälkeen Roxana vilkaisi vielä television kaikki kanavat läpi, kunnes nukkumatti alkoikin kutsua naista jo untenmaille.
---
Aamu alkoi sarastaa ja herätyskellon ilkeä pirinä herätti Roxanan uuteen päivään ja ennen kaikkea uuteen työpäivään. Nainen oli samalla erittäin innoissaan sairaslomansa jälkeisestä ensimmäisestä työpäivästä, mutta samalla hieman jännittynyt. Olihan se hieman erilaista lomailun jälkeen palata taas rutiineihin, kun oli juuri tottunut vain oleskeluun.
Työpäivä sujui leppoisasti ja ruokatunti koitti. Roxana ja Regina siirtyivät työpaikkansa ruokalaan vakituisille paikoillensa salaattiannostensa kanssa. Naiset keskustelivat säästä, työtehtävistä ja kaikesta muustakin, mitä keksivätkään.
Roxana kertoi myös toissayönä näkemästään unesta, jossa mysteerinen komistus oli myös ollut. Regina ei hirveästi, omaan tuttuun tapaansa hetkahtanut asiasta, mutta kommentoi kuitenkin innokkaan ystävänsä unta, "Roxu hei, älä ala suotta rakentamaan pilvilinnoja sen miehen varalle. Et edelleen tunne häntä ja tietääkseni et taida vieläkään tietää hänen nimeään?"
"No niin no... Mutta eihän unillensa voi mitään. Ja ties vaikka mies olisi elämäni mies ja kohtalo ei halua että etenemme liian nopeasti?" Roxana taas puolusteli itseään ja ajatuksiaan, joihin hän sai ystävältään vastaukseksi vain huvittuneen pään pudistelun ja naurahduksen.
Ruokatunnin päätyttyä, parivaljakko suuntasi takaisin töiden pariin.
"Vitsit kun pääsisi kentälle... En jaksaisi nyt millään istua tekemässä näitä raportteja, kun ulkonakin on nätti ilma!" Roxana höpisi, puoliksi itselleen ja puoliksi ystävälleen. Regina vain mumisi jotakin sermin takaa, tietäen ettei Rox edes odottanut hänen vastaavan mitään.
Hetken päästä heidän työhuoneensa oveen koputettiin tarmokkaasti. Roxana keskeytti työnsä, "Sisään", hän huusi ja katsahti oven suuntaan.
Sisälle käveli heidän osastonjohtaja, Fiona. "Hei tytöt, voisitte mennä tarkastamaan tilanteen Inkiänkuja 8:ssa. On tullut ilmoitus hiippailevasta hahmosta ja kolinasta." Hän informoi, "Ja kiva kun palasit Roxana. Hyvä että olet saanut itsesi kuntoon ja ettei tulipalossa sattunut mitään vakavampaa." Hän vielä jatkoi ja loi pienen hymyn naiselle.
Roxana ja Regina nappasivat kimpsunsa ja kampsunsa kasaan ja lähtivät autolle. Kivi-paperi-sakset kamppailulla he selvittivät aina sen, kumpi saisi ajaa autoa. Tälläkertaa Rox voitti, vaikka useimmiten se oli Regina, joka autoa sai ajaa.
"Tämä on oikea talo. Käy sinä tarkastamassa pääseekö takaovesta, minä tarkastan etuoven." Roxana jakoi ohjeet ja kapusi portaat ylös etuoven luokse. Ovi oli lukossa, niin kuin arvata saattoi. Hän vielä pimotti ja koputti oveen, josko joku olisi sisällä. Regina kiersi samaan aikaan taakse, etsimään takaovea.
Hänen päästyään takapihalle, huomasi hän oven olevan sepposen selällään. "Takaovi on auki, menen sisään." Hän sanoi radiopuhelimeensa Roxanalle.
Regina käveri varovasti sisälle ovesta, "Poliisi!" Hän huusi ja eteni sisälle asti.
Roxanakin pääsi paikalle ja naiset kävelivät yhdessä alas. He kuulivat yläkerrasta ääniä ja hetken päästä radiopuhelimista kuului Fionan ääni, "tulen alas."
"Täällä!" Roxana sanoi, päästyään kellarin työkalunurkkaukselle.
Fiona ja Regina tulivat Roxanan luokse ja näkivät saman kuin hän.
"Ei pulssia. Kuollut varmasti. Ruhjeita jokapuolella. Kuristettu ilmeisemmin köydellä, josta jäänyt verinen jälki kaulaan. Poski ja silmä pahasti hakattu..." Regina selosti ja Fiona kirjoitti tietoja ylös.
Fiona käveli muutaman askeleen poispäin naisista ja kaivoi puhelimen taskustaan.
"Inkiänkuja 8, ruumisauto ja kuolinsyyntutkija paikalle." Hän huokaisi puhelimeen.
"En koskaan totu näihin tapauksiin..." Hän sanoi hiljaa ja kääntyi takaisin kuollutta miestä kohti.
"En minäkään..." Roxana sanoi hiljaa. "En koskaan totu siihen, varsinkaan siihen, jos kuollut on joku jonka tunnen." Hän jatkoi ja katsoi hieman järkyttyneenä ruumista kohti.
Regina katsahti Roxanaan, "Väärässä paikassa väärään aikaan vai tarkoituksellista.." hän huokaisi ja katsoi taas kylmällä betonisella lattialla makaavaa, erittäin pahasti hakattua miestä.
Rox pudisteli päätään, "Taisit nyt suututtanut jonkun väärän ihmisen..."
"...Chris..." Rox kuiskasi.
----------
Siinähän se! Mitä mieltä? Olisitteko mitenkään osannut arvata moista? Ja juujuu antakaa anteeksi, tiedän että osassa oli yksi erittäin "paha" virhe. Tiedän ettei tatuoinnin ottamisen jälkeen saa mennä uimaan. ;) Mutta enpä minä sitä ajatellut kun vasta nyt, kun pistin kuvat bloggeriin. :D Saanen tämän anteeksi? Antakaa ihmeessä kommenttia siitä, mitä piditte osasta!
No voivoi, nyt kävi Chrisille vähän huonosti! Mitähän lie tehnyt tuon ansaitakseen... Mulla pyöri mielessä Chris, Roxanan pelastaja (anteeks, en nyt saa millään päähäni että onko sen nimeä kerrottu...) ja pari muuta vaihtehtoa tohon Chrisin paikalle - etenkin sen jälkeen, kun Roxana sanoi sen olevan sen tuttu.
VastaaPoistaNo, mutta tykkäsin! Ja eipä tuo, että Rox meni uimaan tatuoinnin oton jälkeen, ainakaan mua haitannut millään tavalla. Todella hyvä osa taas kerran siis :)
-banssu
Oho mites se Chris meni nyt kuolemaan. Tai kuke sen oikein murhas? Hmmm..? Jännää :D
VastaaPoistaTuosta tatuointi jutusta, että itse kieltämättä aloin ajattelemaan, että "hei miks se nyt menee uimaan ja hikoilemaan kun vasta tatuoinnin on ottanut?" :D Mut ei haitannut itse tarinaa :) Kokonaisuudessa osa oli kyllä hyvä ja miellyttävä lukea :)
banssu, ei ole Roxanan pelastajan nimi tullut vielä esille. :) Ja kiva että tykkäsit osasta! Mukava kuulla.
VastaaPoistaMiquel Suo, Aivan. ;) Jooo no naureskelin itsekin kun tajusin että Roxilla oli tosissaan se tatuointi juuri rustattu käteen, heh, mutta eipä se onneksi haittaa. :) Ja hyvä että osa oli hyvä! ^^
Ohhoh.. En olisi arvannut, että se olisi Chris! No, sanoithan, että osassa on yllättävä käänne.;)
VastaaPoistaOlit selvästi miettinyt preesensin ja imperfektin välillä, teksti oli nyt paljon parempaa ja selkeämpää! Alussa oli kyllä vähän aikaa preesens unen jälkeen..;)
Uni oli ihana!<3 Todella kauniit kuvat ja teksti.<3
Todella hyvin lavastettu osa! Tykkäsin kovasti!:)
Ihanaa uutta osaa kehissä, tosi hyvä :)
VastaaPoistaKoreteissa uutta osaa.:) En tiiä luetko, mutta kaikille kun on tapana ilmoittaa, niin ilmoitinpahan sinullekin..)
VastaaPoistahyvä osa mut siis miten niinkun sait ton nyrkkeileen?? tai saaks ton nyrkkeilysäkin niinkun jostain?? tuleeks se superstaras?? vai ootko käytäny jotain posee tai jotain??
VastaaPoistaEi, ei, ei ja ei! Alussa mysteerimies ja Rox oli ihanasti yhdessä ja mä hyppelehdin onnesta tuolilla. Mut se olikin vain unta. : D
VastaaPoistaMut tää on kyllä parhain lukemani simstarina.
Voi hitsinpimpulat, aivan mahtava tarina! Löysin blogisi tänään ja luin sen samantien yhdeltä istumalta. En kauheasti ole jaksanut seurata kenenkään kirjoittamia tarinoita, kun ne tuppaa olemaan kauheita lässynlässyjä (puhumattakaan CCstä joka saa hahmot näyttämään aivan "luonnottomilta" -> simsäisyys kunniaan!) ja usein tarina vaan jankkaa paikallaan. Sinun tarinasi kyllä tempasi mukaansa ja suurena salapoliisi/rikosdraamojen ystävänä rakastuin kyllä tähän heti. Tsemppiä ja jatka samaan malliin!
VastaaPoistaGooble, Eikös ollu hieman yllättävää? ;) Joo alussa hieman meni sekaisin sanamuodot, mutta en nyt tiedä kummassa muodossa olisi parempi tarinaa kirjoittaa. Itse tykkään ehkä enemmän imperfektistä. Tai ainakin se tulee luonnollisemmin kun kirjoitan. Ehkä jos tarinan kertominen olisi minä- muodossa, olisi preesens helpompi. No en tiedä.. :D Mutta kuitenkin, kiitos paljon kommentista ja ihanaa että tykkästi. :)
VastaaPoistaHiutale, Voi kiitos. :)
maku, Kiitos paljon. :) Nyrkkeilyä ei varsinaisesti saa, mutta maailmanmatkaaja lisärissä on kamppailulajit ja siinä sellainen "tanko" mikä lie, jota voi sitten potkia ja hakata, niin olen ladannut nyrkkeilysäkin joka ajaa samaa asiaa, jolloin saa näyttämään että sim nyrkkeilisi. :)
Anonyymi, Heh. ;) Mistä sitä tietää käykö uni toteen? Vai käykö jotakin muuta? Enemmän selviää seuraavassa osassa, joka tulee olemaan mielenkiintoinen. Ja voi kiitos kamalasti! On tosi lämmittävää lukea tuolaisia kommentteja. :)
nenni, voi mahoton, kiitos kamalasti! :) Tosi mukava kuulla. Itsekin tykkään pitää tiettyä simimäisyyttä simeissä, ettei mene liian realistisen näköiseksi. :) Ja rakastan myös itsekin salapoliisi/rikos juttuja, jonka takia koitin saada niitä tarinaankin. ;D Ja toivottavasti seuraat jatkossakin, yritän parhaani aina ettei tarina jäisi paikalleen jumittamaan ja jotta tapahtumia olisi paljon. Toivotaan että onnistun. :)
aivan ihana. luin kaikki luvut ja toivon että jatkasit taas :/ luulin chrisiä mysteerimiheksi :(( mutta aika jännä en oo ikinä törmänny tämmösiin simstarinoihin ja yleensä toi olis sitten ollu sille vielä raskaanakin......
VastaaPoistaKirjoitat kivasti:) Harmi vaan,ettei mulla näy kuvat..Mikähän mahtaisi olla syynä..?
VastaaPoistaAnonyymi, voi ihana kiitos! :) Tällä viikolla tulossa uutta osaa, joten kannattaa olla tarkkana. ;)
VastaaPoistaLola_, kiitos paljon! Mukava kuulla. :) Ei näy kuvat ollenkaan? En ymmärrä yhtään. :o Itellää ne näkyy kyllä.. Koita latailla sivua perä jälkeen uudestaan ja uudestaan pari kertaa ja sitten odottelet josko ne näkyisi? Äh, harmi etten osaa auttaa enenpää.
Lukasin nyt aamuni ratoks kaikki tarinan osat ja on pakko sanoo, että tykkään kovasti!
VastaaPoistaRoxana on tosi nätti sim, samoin kuin monet muutkin tekemäsi simit tähän tarinaan. (Voisiko Roxin vetovoimaisuus johtua siitä, että pidän ihan sikana oranssi/punatukkasista..? :D)
Tarina etenee hyvin, silleen "arkisen jännittävästi" -no toi kuulosti ihan tyhmältä...- Mutta siis, kirjoitustyylisi on rento ja letkee ja mukavaa lukee! Juoni on tarpeeks yllätyksellinen!
Kuvanlaatu sulla on tosi hyvä, sitä arvostan paljon! Kuvat on myös otettu hyvistä kulmista ja käytät kanssa poseja kivasti.
Jään ehdottomasti odottamaan jatkoa! :)
Ps. (Sori että oon tämmönen perfektionistinipottaja mut on pakko sanoo... :D Oon lukenu ranskaa kohta 12 vuotta ja on ihan pakko sanoo, että kolmososaan kun kirjoitit voalá, niin se meni lähes oikein, mutta se kirjoitetaan voilá ;D)
Ketupa, Voi miten mukava kuulla. :) Hyvä että kirjoitustyylini uppoaa ja kuvat on laadultaan hyviä! Stressaan aina sitä, että onkohan ne nyt hyvälaatuisia vai ei vai on vai ei.. :D
VastaaPoistaJa kiva että hahmotkin miellyttää. :) Jälkeenpäin olisin halukas hieman operoimaan muutamaa sivuhenkilöä, mutta se nyt olkoon. Kuitenkin ensimmäinen tarina jota tosissaan olen päässyt tekemään, nini aloittaessa ei vielä ollu ihan kaikki niin selkeää, miten minkäkin hoidan. :D
Itsekin tykkään älyttömästi oranssi/punatukkaisista! Aiemmin aloittamani tarina, joka päätyi vain muutamaan kuvaan, oli pääosassa nainen jolla oli vielä enemmän oranssi tukka kun Roxanalla. Ja hän oli kaunis! ^^
Välillä mietin, käytänkö poseja liikaa ja järkevästi, mutta hyvä kuulla siitäkin että olen hoitanut homman hyvin. :)
Ja ei se mitään, on kiva kun sanotaan suoraan jos joku vaivaa/mietityttää/on väärin/oudosti ymsymsyms. Hyvä nyt tietää siis että voalá kirjoitetaan voilá. ;)