torstai 10. toukokuuta 2012

Polttavan kuuma rakkausromaani

Toinen osa uunista ulos! Ihanaa kun olitte kommentoineet ensimmäistä osaa. :) On niin mahtavaa saada kommenttia ja palautetta tarinasta ja kuvista ja teksteistä. Mikään ei motivoi paremmin jatkamaan tarinan tekemistä, kun se, että saa lukea lukijoiden kommentteja. Eli muistakaahan ihanaiset jatkossakin avautua, niin pysyy tämä minunkin intoni tarinaa kohtaa. ;) Olen aina niin palautteen kipeä! ;D Mutta nyt, pääsette lukaisemaan toisen osan tapahtumia. Toivottavasti tykkäätte!

-------------------------------------------------------------------

On kaunis aurinkoinen iltapäivä, Roxana on päässyt töistä hyvissä ajoin ja on suunnannut kaupungin keskustassa sijaitsevaan kahvilaan. Chris lupasi tulla kahville ja oli sanonut Roxanalle että on uudet treffit Roxanalle velkaa, kun nainen oli ollut upeampi ja mukavampi kun mitä hän oli ajatellutkaan. Rox oli erittäin otettu kohteliaisuudesta ja innoissaan siitä, että netin treffipalstalta voi todellakin tehdä löytöjä.

Ei tarvinnut Roxanan kauaa yksinään istuskella kun Chris jo tarpoi rinta polleana naisen luokse.
"Hyvää iltapäivää neito, saanko liittyä seuraanne?" Chris vitsaili muuttaen äänensä möreämmäksi. Roxana kikatteli "Jos herra lupaa pitää seuraa iltaan saakka."

Pitkän tovin jutustelujen, muutaman kahvikupin ja pitkien ihastuneiden katseiden jälkeen, Rox ehdottaa karaokeiltaa. "Jos siis uskallat ottaa haasteen vastaan ja uskallat laulaa julkisesti." nainen vinkkaa silmää ja katsoo miestä kysyvästi, vieno hymy huulillaan.
"Voi kuule neitiseni, minähän olen kaupungin kovin karaokelaulaja, kuningas suorastaan! Haaste otettu vastaan ja saat kunnian valita ensimmäisen biisinkin. Kunhan ei mitään liian siirppista, ettei ala itkettämään." Chris heitti Roxille ja virnisteli pöydän toisessä päässä.

Karaokekaksikko aloitti laulantansa rohkeasti ja reippaasti ujostelematta, vaikka muutama muukin asiakas oli eksynyt baariin. Roxana oli muutenkin kerännyt valtavaa itseluottamusta työnsä vuoksi, joten yksi jos toinenkin karaoke ei häntä ujostuttanut.

Nopeiden ja railakoiden yhteisten hoilotusten jälkeen he laulaa lurittelivat vielä muutaman herkemmän biisin, jonka aikana vaihtui paljon hempeitä katseita. 'Mies osaa laulaakin sydäntä sulattavasti! Miten tuollainen namupala on voinutkaan pysyä piilossa ja säästyä minulle!' Rox haaveili ja uppoutui Chrishin syvänruskeihin silmiin.

Laulujen ja muutamien lasillisten jälkeen Roxana uskaltautui kutsumaan Chrishin luokseen. 'Apua, olikohan siellä ihan siistiä!?' nainen panikoi mielessään, kun he pääsivät kotipihaan.
Nopean muun kodin esittelykierroksen jälkeen, oli viimeisenä makuuhuoneen esittely.
"Tuo laulaminen ja joraaminen sai jalat puuroksi. Mitä jos tulisit kainalooni tuohon muhkealle pedillesi`?" Chris ehdotti Roxille ja hyppäsi itse sängylle. Roxana heittäytyi miehen viereen ja kiehnäsi itsensä kissanpentumaisesti miehen kainaloon.
"Minulla on ollut ihanaa viettää päivää kanssasi."

Siinä turkoosin päiväpeitteen päällä makoillessa, Chris ehdottelee katseellaan ja eleillään Roxanalle, josko olisi hyvä hetki pujahtaa vällyjen alle. Rox vastaa katseeseen myöntyvästi, pienesti punastuen ja ujosti hymyillen. Pari sujahtaa peiton alle Roxin kikatusten ja Chrishin murinoiden kaikuen huoneessa.

Hiljaisuus valtaa huoneen. Chris ja Rox katselevat toisiaan, leveä hymy kasvoillaan. Heidän lämpimät kämmenensä on hellästi puristettu yhteen, joka luo Roxille turvallisen tunteen.
"Olet kaunis.. Tahtoisin jäädä viereesi koko yöksi, nukkua lusikassa ja puhallella hiuksiisi."
"Sinä olet uskomattoman ihana. Olisi mukavaa jos jäisit yöksi."
"Vaikka oletkin niin vetävä, kaunis, upea, mahtava ja kaikkea mitä keksinkään vääntää sanasta unelma, niin minun on lähdettävä kotiin, sillä minulla on aamulla palaveri."
"Hööh.. Huomena on ensimmäinen vapaapäiväni pitkästä pitkästä aikaan ja varmaan viimeinen pitkään pitkään aikaan.." Rox tuhisi ja kömpi Chrishin perässä ylös sängystä.

"Hei pupunen, tehdään niin että menen huomena palaveriin, sen jälkeen mennään päivällä puistoon grillaamaan hodareita ja olen koko päivän sinun!" Chris lohdutti mököttävän näköistä Roxia ja kaappasi tämän syleilyynsä.
"Sovitaan näin. Ja lupaat olla varattuna minulle koko päivän. Vaikka pomosi soittaisi?" Rox ehdotti kiusaavasti ja käänsi poskensa Chrishille, kun tämä yritti suukotella naista.
"Lupaan lupaan. Hyvää yötä kaunokainen."

Seuraavana päivänä, sovittuun aikaan, tapaavat Chris ja Roxana puistossa. Mies on napannut mukaansa kioskilta herkullisia nakkimakkaroita ja pussillisen hotdog sämpylöitä. Grillatessa Rox kiusoittelee vähän väliä Chrishiä ja parilla on enemmäin kuin hauskaa yhdessä. Muutama makkara meinasi mustaksikin mennä, kun he keskittyivät toisiinsa niin intohimoisesti.

Hodareita syödessä, Chrishin puhelin pirisee. Mies puhuu vaivautuneesti ja hieman varauksellisesti, yrittäen kääntyö koko ajan pois Roxin luota. Penkillä pyörien ja hyörien, melkein puhelimeen kuiskaten Chrish saa puhelunsa lopulta päätökseen. Hän menee vaikeaksi ja hiljaiseksi hetkeksi, kunnse tokaisee, "Tuota.. Se oli pomoni. Minun oli vastattava, sillä on meneillään eräs projekti johon olen lupautunut mukaan ja minun pitää olla tavoitettavissa. Ja... Joudun lähtemään töihin."
Rox mulkaisee miestä hieman pettyneesti, "Lupasit olla varattuna minulle. Kerrankin kun olen saanut vapaapäivän.."

Ruokailun loppuaika sujui hieman vaisusti. Chris yritti koko ajan hieman tökkiä jalallaan Roxin jalkoja, saadakseen naisen huomion. "Lupaan korvata tämän. Mene nyt vain suorinta teitä kotiin, käy uimassa ja laita kahvi keittymään niin olen jo siellä taas."
"Niin kai sitten. Katsokin että olet luonani kahvin tiputtua." Rox väänsi naamalleen pienen virneen. Chris huikkasi moikat ja lähti rivakasti kulkemaan puiston läpi. Rox lähti vastakkaiseen suuntaan kohti kotia. 'Äh, miksi menen kotiin vapaapäivänä?' Hän mietiskeli, 'Menenkin käymään kuntosalilla, nyt kun on hyvin aikaa!' Rox kääntyi kummun takana ja lähti kipittämään takaisin puistoa kohti. Puiston läpi pääsisi nopeasti suoraan kuntosalin kulmille.

Puiston nurmikenttää tallustellessa Rox huomasi pienen matkan päässä edessään Chrishin. 'Mitä..? Mitä Chris tekee vielä täällä? Kävelin itse jo jonkin matkaa puistosta pois päin joten hänen olisi pitänyt päästä jo puiston reunalle. Ja kuka tuo nainen on? Miksi Chris työntää lastenrattaita?' Roxana oli hieman sekavana näkemästään.

'Minkä vuoksi Chris leikkii vieraan koiran kanssa? Miksi tuo nainen kutsuu häntä kullaksi? En näe näkyjäkään, kyllä tuo on Chris!' Roxana panikoi suu ammollaan. Pieni perhe puuhastelee tietämättömänä tuijottelevasta Roxista.

Nainen sortuu tirauttamaan muutaman epätoivon ja särkyneen sydämen kyyneleen. Pienen matkan päässä oleva Chris huomaa Roxanan ja menee hieman paniikkiin. Hän huikkaa vaimolleen jotakin ja lähtee kävelemään Roxanaa kohti.

"Vai että pomo soitti? Joko sinä valehtelit tai sitten olet vehdannut pomosi kanssa ja leikit hänen kanssaan perhettä. Miten kehtasit valehdella?" Rox sihisi hampaidensa välistä, samalla kun mies yritti toppuutella häntä ja hyssytteli, "Rauhotu nyt, rauhotu, rauhotu, äläkä huuda."

"Miten saatoit valehdella? Miten jätit kertomatta että olet naimisissa ja että sinulla on pieni lapsi!? Miksi edes haet seuraa netistä jos sinulla on jo perhe!" Rox murisi ja yritti hillitä itsensä. Hän sai pidettyä äänensä matalampana, sillä ei halunnut koko puiston huomaavan dramaattista tilannetta.
"Ei minun ollut tarkoitus, halusin vain hieman tuulettua perheestäni, Rox minä..." Chrish puolusteli.

"Älä jatka enenpää... Sinä teeskentelit, eli kaikki tämä kolme päivää on ollut pelkästään sinun leikkiäsi. Etkö ymmärrä, että olet..." Rox huokaisi, jättäen lauseensa kesken. Ei hän jaksaisi puida asiaa enenpää, ei asia etenesi siitä mihinkään. Hänet oli petetty ja häntä oli loukattu, ei tästä tilanteesta enään paremmaksi mennä.

Nainen huuteli kauempaa ja kutsui Chrishiä tulemaan jo. Roxana vilkaisee naista ja miettii, miltähän hänen vaimostansa tuntuu. Pitäisikö Roxin mennä ja kertoa naiselle mitä on tapahtunut vai aintaa vain olla. Chrish huikkasi vaimollensa tulevansa ihan pian, kääntyy sitten Roxanaa kohti ja sanoo varoittavalla ja hieman itsekkäällä äänensävyllä, "Sinuna antaisin asian vain olla. Unohda koko homma."

Chrish juoksi vaimonsa luo, syleili tätä ja nappasi poikansa syliinsä. Roxanan mahaa alkoi vääntämään ja hänestä tuntui siltä kuin oksennus olisi tullut tuota pikaa. Chrish katosi näkyvistä, eikä hän vilkaissut kertaakaan taaksensa. 'Näinkö paljon merkitsin..'

Nainen nappasi taksin ja hurautti kotiin. Hän istui sohvalle murjottamaan.

Roxana oli samalla niin täynnä vihaa ja surua, ettei hän osannut enään olla tuossa tilanteessa.

Roxana näpytteli kännykällään parhaan ystävänsä puhelinnumeron ja soitti tälle, "Muistatko sen Crishin? Mmm... Tule meille, nyt olen sekaisin... Kerron kun tulet, en jaksanyt ajatella.."

Regina Sawyer saapui Roxin ovelle. He olivat parhaimmat ystävykset, toistens luottohenkilöt ja samalla työkavereita. Regina oli ainoa jolle Rox oli kerennyt kertomaan Chrishistä, tuosta täydellisestä miehestä.

Roxana selitti suu vaahdossa Reginalle mitä oli tapahtunut. Hän oli niin täynnä raivoa, että ei kerennyt päästämään Reginaa sisälle asti. Naisen ystävä kuunteli hiljaa tuota mielenosoitusta ja välillä vain pyöritteli päätään ja mulkaisi silmillään ihmetyksestä.

Lopulta naisten päästyä sisälle, pääsee Reginakin ensimmäistä kertaa puhumaan. "Nyt Roxu, me lähdetään käymään siellä Rodeo-baarissa! Susta huomaa, että oot vailla piristystä! Alappa vaihtamaan vaatetta yllesi."

Roxana myöntyi ehdotukseen ja kiskaisi päällensä lemppari baarivaatteensa.

Neito siirtyi vessan puolelle valmistautumaan ja huusi Reginaa auttamaan hiustensa kanssa.

"ÄRH! En ymmärrä sitä miestä! Miten se kehtasi? Olen niin raivoissani etten tiedä itkeäkö vaiko huutaa!" hän vaahtosi ja Regina yritti parhaansa mukaan auttaa ystäväänsä tämän tuskan kanssa.

"Voitko oikeesti kuvitella.. Sillä oli vaimo, sillä oli varmaan ollut sormuskin koko ajan sormessa, mutten ollut sitä huomannut. Miksi en ottanut asiasta selvää ensin?"
"Hei Roxu, ei kukaan kysy treffeillä että anteeksi, satutko olemaan varattu vai vapaa." Regina yritti puolustaa Roxanaa, kun hän alkoi kuulostamaan siltä, että syyttäisi nyt itseään Chrishin töppäyksestä.

Ulkona taksia odotellessa, Roxana jatkoi raivonsa purkamista. Chris oli manattu maan alinpaan rakoon ja kuvitellusti jo kuristettu ja potkittu nivusille. Regina ei ollut nähnyt ystäväänsä näin raivoissaan ikinä.

Baariin päästessään, ensimmäisten drinkkien jälkeen Roxana jatkoi avautumistaan. "Ihan oikeasti, sillä oli pieni lapsi. Se lapsi ei ollut varmaan kuin korkeintaan kaksi vuotias. Ja mitä vielä, niillä oli KOIRAKIN! Siellä se sille herkkuja viljeli ja rapsutteli. Onkohan niilä punainen tupa ja perunamaakin!"
"Paskiainen, pakko sanoa." Regina tuhahti, "Hei, yksi kevyt pyöritys tuohon härkään, kiitos!" hän huikkasi tarjoilijalle ja nappasi poletin. "Sinä menet nyt kokemaan elämäsi kyydin ja piristymään!"


Roxana piristyi vihdoin. Hän oli hullunkurisessa härän pyörityksessä, nauraa kikatti ja vatsassa asti tuntui kun drinkki pyöri sielä ympyrää. Rox lennähti lopulta naurun saattelemana pehmeälle patjalle ja nousi jalat vapisten ylös. "Tämä oli hauskempaa kun mitä kuvittelin! Onneksi joku osaa piristää."

Lopulta kuitenkin ilta taas meni masenteluksi. Roxana näki kuinka puolustusvoimista lomilla ollut mies tuli ruusujen kanssa yllättämään naisystävänsä, baarin tarjoilijan. Roxin mieleen muistui taas hetket, kuina Chris oli ollut kuin unelma ja murskannut hänet lopulta kuin ötökän.

Illalla Regina saattoi Roxanan kotiin ja lopulta tapahtui lopullinen murtuminen. Roxana pillahti vuolaaseen itkuun ja kyyneleet valuivat pitkin kasvoja. Regina lohdutti Roxanaa ja ystävykset seisoivat hiljaa etupihalla, Roxin nyyhkyttäen taukoamatta.

Reginan lähdettyä jää Roxana yksin. Hän toisteli ystävälleen että pärjää kyllä. Itkut olisi itkettävä, jotta olo helpottuisi. Nainen siirtyi takapihallensa istuskelemaan ja mietiskelemään.

Kello alkoi lähetä jo neljää ja Roxana istui sängyllään. Vapaapäivä oli kamalin ikinä ja huomena olisi mentävä työpaikalle jälleen. 'Mikä saa miehestä noin itsekkään.. Ja minä sorruin hänen houkutteillensa.. Minä typerä pyysin hänet kotiini ja olimme sängyssä.. Hän olikin pettäjä, pelimies, idiootti..'

Aamuaurinko alkoi jo ilmoittamaan tulostaan vuorten takana. Roxana oli valvonut jo 20 tuntia ja yöunet jäisivät vajaaksi kahdeksi tunniksi. Nyt Roxanaa ei enään itkettänyt. Hän oli pikemminkin masentunut. 'Kerkesin ihastumaan siihen mieheen.. Onneksi tämä ei kerennyt jatkua pidempään..' hän mietti ja kelasi mielessään iltoja joita he viettivät. He olivat tapailleet kuitenkin tarpeeksi pitkään, saadakseen Roxanan sydämen vieteltyä.

Aamulla töihin oli mentävä, kun kimppakyyti tuli noutamaan. Yöunet oli kestänyt liian vähän aikaa. Tänään hänestä ei olisi töissä paljoa hyötyä, joten hän oli pyytänyt Reginaa ilmoittamaan pomolleen, ettei lähde tänään kenttähommiin. Regina kun oli mennyt jo paria tuntia Roxanaa aikaisemmin töihin.

Töissä, poliisiaseman viidennessä kerroksessa, sijaitsi Roxanan työpiste. Ikkuna oli parhaimmalla puolella ja näkymät olivat suoraan merelle. Yleensä niin upeaa näkymää ihaileva Roxana, tuijotti vain ikkunasta kaukaisuuteen. Mikään ei nyt tuntunut miltään.

Työpäivä kului erittäin hitaasti. Kohmeessa. Rox oli nukkunut aivan liian vähän ja kaiken päälle masentavan musertunut mieliala. "En jääkään tänään ylitöihin hoitamaan Grohin tapausta, eikai haittaa?" Hän ehdotti pomolleen, joka suostui, sillä näki Roxanasta  sen, ettei nainen ollut tällä hetkellä penaalin terävin kynä.

Typäivän jälkeen, Roxana loihti itselleen salaatin. Olihan jotain syötävä.

Ruokailun jälkeen, kylpyammeeseen valui kuuma vesi. Lämpöiseen kylpyyn valuva Roxana oli kuin aave. Kuuma vesi turrutti koko naisen ja hän upotti itsensä veden alle, siellä oli niin rauhallista.

Kylvyn jälkeen hän veti ylleen silkkisen pehmeän yöpaitansa. Rox sytytti takkaan tulen.

Nainen kaappasi kirjahyllystä rakkausromaanin, jota hän oli jo hetken lukenut iltaisin. 'Jospa tämä auttaisi ajamaan muut ajatukset mielestäni. Lämmin takkatuli kera rakkausromaani.'

'Oih kuinka väsyttääkään.. Tällä hetkellä ei tämä rakkausromaanikaan kiinnosta. En tahdo lukea sitä kuinka päähenkilöt ovat rakastuneet ja kuinka kuuma heidän suhteensa on. Siirappista sanojen hullunmyllyä..' Roxana tiuski ajatuksissaan ja haukotteli. Univelka alkoi koputella ovelle.

Lopulta Roxana nukahti kirjansa päälle, lämpimän hehkuvan takkatulen eteen, pehmeälle karvamatolle. Nukkumapaikka vaan tuntui liian hyvältä, eikä unia voinut enään siirtää.

Sikeästi nukahtanut Roxana ei huomannut, kuinka takkatulesta lensi kipinä takan vieressä lepäilevään ruukkukasviin. Epäonneksi kasvilla oli mullan sijasta kuivaa puunseppelettä, jonka seurauksena kasvi roihahti liekkeihin.

Tuo sievä punatukkainen väsynyt nainen ei herännyt sikeästä unestaan. Niin vahva tuo sydämen murskaus oli ollut, että se vei mehut koko ruumiista. Tuli alkoi levitä huoneessa sytyttäen kaiken tielleen osuvan ilmiliekkeihin.

Tuo kirja tosissaan oli kuuma rakkausromaani. Polttavan kuuma rakkausromaani.

Ikkuna välähteli oranssein ja keltaisin värein, liekkien vallatessa huonetta. Savu tuprusi piipusta valtoimenaan. Roxana oli huoneessa, tietämättömänä, altistuneena häkälle ja liekeille.

------------------------------------------------------


Ja toinen osa oli siinä, tattadaa. :) Mitä Roxanalle tulee käymään? Selviääkö hän liekeistä? Herääkö hän? Se selviää seuraavassa osassa. Joka toivon mukaan tulee pian. Josta tuli mieleen,, olisiko parempi että jatkossa kirjoittaisin niin, että Roxana kertoo? Hmm.. Ja ärsyttää kun olen niin vaativa ja perfektionisti, että tuntuu koko ajan että kuvat ei ole tarpeeksi hyviä, ja että onkohan tämäkin osa nyt hieman hätäiseen väsäisty.. Ärsyttävä minä, lyökää nyt ihmeessa jollakin! :D Tai jos nyt vaikka aloittaisitte kommentoimisella. ;)
PS. Oli kiva huomata että jotkut tarkkaavaiset tajusi ekasta osasta Crishin sormuksen. ;D

10 kommenttia:

  1. Mikä osa! Mitkä juonenkäänteet! Bravo ja aplodit!

    Noniin, kommentointi jatkuu:D Jotenkin aavistin että Chris ei ole niin täydellinen kuin miltä näyttää... Oon muuten pitkään katellu tota Roxannan paitaa (keltainen toppi siniharmaan takin alla) tosi hieno:)

    Toi tulipalo on tosi hyvin lavastettu, sulla on tosi hyvälaatuisia kuvia! Miten musta tuntuu että Chris pomppaa liekkien keskeltä pelastamaan Roxin:P No, sen näkee sitten! Tämä oli tosi hyvä osa, ja jos seuraava on puoliksikaan yhtä hyvä niin sekin on jo paljon!

    VastaaPoista
  2. ElluNalle, Kiitos! On ihanaa kun kommentoit. Se tuo itselleni niin suurta motivaatiota seuraavaan osaan, kun tietää muiden mielipiteen! :)
    Ai kuvat on hyvälaatusia? Loistavaa, hyvä homma. :) Ja toivon että saan luotua seuraavasta osasta hyvän ja jännän. Tai vähintään hyvä. ;D En vaan ole vielä täysin varma mitä kekin Roxanan päänmenoksi seuraavaksi. No se selvinnee pian, sillä huomisen työpäivän jälkeen saan nauttia ansaittua talvilomaani (juu hieman erikoinen aika talvilomalle, mutta kun ei ole kerennyt aikaisemminkaan) niin on 9 päivää aikaa luoda tarinaa! JES! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana osa! :) koko osa oli jännitystä täynnä, ja juonenkäänteitä joita en osannut yhtään kuvitella. ja jännään paikkaan jätit! tykkään hirveästi tavasta miten kirjoitat ja kerrot roxanan tunteista :) jatkoa jään odottamaan!

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä kuvat on ollut tosi hyvälaatusia. Tekstikin on pääsääntösesti hyvää, tästä osasta vaan bongasin useempiakin kirjotusvirheitä. Eli jos jostain tulee ns. "hätäseen väsätty - fiilis", niin se johtuu tekstistä, eikä kuvista. Juonenkäänteet on ollu kivoja, arvasin heti osan aika alussa, että nyt Roxanalle paljastuu, että Chris onkin naimisissa :D Lopun tulipaloa toisaalta en osannut odottaa. Kiva kiva, jatkoa vaan! :)

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen tarina, jään innolla seuraamaan mitä tuleman pitää :) Kuvat oli munkin mielestä tosi hyviä, että älä turhaan niistä stressaa! Joitain kirjoitusvirheitä on tekstissä paikoitellen, mutta sehän on ihan tosi, että sille omalle tekstille sokeutuu eikä niitä virheitä välttämättä huomaa, vaikka kuinka oikolukis. :D Juonenkäänteet on olleet mukavan yllätyksellisiä. :)

    VastaaPoista
  6. laugh, kiitos! :) Hyvä että osa osasi myös yllättää. ;D

    suuzzi, voi kiitoksia. :) Juu tekstin kanssa on aina vähän ongelmallista. :D Sokeudun omille kirjoitusvirheille ja vaikka oikoluen postauksen läpi kahteen kertaan ennen julkaisua, niin aina jotkut "painovirhe paholaiset" eksyy mukaan. :D

    miniskiipperi, Kiitoksia kiitoksia. :) Ja hyvä että kuvat kelpaa! Turhaa siis niistä stressasin. :) Ja niinpä, ei noita kirjoitusvirheitä vaan aina itse tajua.. :D Yritän ensi osassa sitten lukaista kolmeen kertaan tekstin, josko sitten osuisi ne virheet silmään. ;D

    Ja ah! En tahdo paljastaa kolmannesta osasta mitään, mutta pakko pienesti sanoa jotain... Eräs hahmonen vilahtaa seuraavassa osassa ja mitä enemmän itse tuota hahmosta näen, sitä ihanammaksi se muuttuu. ;D

    VastaaPoista
  7. Voi ei, Roxana raukka sai kokea noin kamalan kohtalon.. :--(
    Pitihän se arvata, että tämä oli liian hyvää ollakseen totta!
    Chris, sinä senkin petturi! >:---( Ja sen vaimo kyllä ansaitsisi tietää! :/
    Hmmmm. Tykkäsin kuitenkin osasta, vaikka surullinen olikin... ja jännittävä. Huhhu, toivottavasti meille pian selviää, mitä Roxanalle käy! D:

    -banssu

    VastaaPoista
  8. banssu: Niinpä. :( Mutta eiköhän asioilla ole kääntöpuolensa. ;D Ja kiva kuulla että tykkäsit osasta. :) Toivon mukaan tykkäät seuraavasta enemmän! :) :)

    VastaaPoista
  9. apuaaa :D luin just nää ensimmäiset osat ku aikasemmin en ollu ehtiny, ja tykkäsin ihan hirveesti! kirjotat ihan älyttömän hyvin ja kuvatkin on kivoja. sun simit on ihanan tavallisia eikä sellasia meikkipellejä. juonenkäänteetkin on ollu tosi mielenkiintosia ja uskottavia, mikä tärkeintä. ootan innolla jatkoa, jätit jännään kohtaan!

    VastaaPoista
  10. ohops, kolmas osa olikin jo tullu... no eiku lukemaan :D

    VastaaPoista