keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ikäviä uutisia ja muutosten tuulia

Ja kolmas osa on nyt täällä! Toivon että nautitte lukemisesta ja näkemisestä. :) Tämän osan kanssa meni nyt erittäin paljon aikaa, että olen iloinen kun vihdoin sain tämän nyt tehtyä! Huhhei. Muistakaahan kommentoida mitä piditte osasta! :) (nyt myös anonyymit pääsevät kertomaan mielipiteensä.)

-------------------------------------

Tulipalon riehuessa sisällä, Roxanan maatessa liekkien keskellä tietämättömänä, talon ulkopuolella kuuluu juoksuaskelia. Joku on huomannut ikkunasta hohkavat liekit ja ryntää sisään taloon. Kuumien polttavien liekkien nuollessa talon seiniä, tuo hahmo ryntää huoneeseen jossa Roxana makaa.

Tuntematon mies nostaa tajuttoman Roxanan käsivarsilleen ja ryntää ulos talosta.

Mies kantaa Roxanan turvallisen etäisyyden päähän talosta, jossa liekit riehuvat valtoimenaan, yrittäen niellä kaiken eteen tulevan.

Mies laskee Roxanan viileälle nurmikolle ja yskii itsekin savua keuhkoistansa. Hän kokeilee Roxanan pulssin ja toteaa naisen olevan elossa. Roxana siristää silmiään, mutta häkä on täyttänyt hänen keuhkonsa, jonka vuoksi Roxana menettää taas tajuntansa.

Tuo pelastava hahmo kaivaa puhelimen taskustaan ja hälyttää paikalle palokunnan.

Hetkeä myöhemmin paloauto kaahaa kohti liekkien valtaamaa asuntoa, Roxanan maatessa nurmella, tajuttomana.

"Täällä makaa joku!" palomies huutaa ja rynnistää kohti tajuttomana makaavaa naista. "Menkää taloon edellä, minä huolehdin hänestä!" Huutaa toinen palomies, muiden palomiesten rynnistäessä taloon sammuttamaan liekkejä.

***

Roxana on saatu sairaalaan, jossa Reginakin on huolesta soikeana.
"Keuhkot on nyt puhdistettu, potilas on saanut happihoitoa." lääkäri ilmoittaa Reginalle.
"Milloin Roxana herää? Voiko hänelle jäädä tästä jotain vaurioita? Jotain pysyvää? Onko hän aivan kunnossa?" Regina latoo kysymyksiä toisen perään. Lääkäri katsahtaa huolestunutta Reginaa päin ja toteaa rauhallisella äänellään, "Kyllä hän toipuu. Meidän täytyy vain antaa hänelle aikaa. Roxana on ollut hyvin kauan altistuneena savulle ja oli vain minuuteista kyse, että saimme hänelle tarvittavan hoidon. Keuhkot eivät kerenneet vaurioitumaan ja sydän kerkesi viime hetkellä saamaan tarvittavan määrän happea, pitääkseen hänet elossa." Regina hieman säikähti lääkärin suorista sanoista, mutta oli helpottunut siitä, että toivoa on erittäin paljon.

Regina tuli jokaisena päivänä Roxanan luokse sairaalalle.

Jokaisen työpäivän jälkeen, hän istui Roxanan vierellä, odottaen hänen heräämistään.

Kolmannen päivän odotuksen jälkeen, Regina alkoi jo vaipua epätoivoon ja pelkäämään pahinta. "Mitä jos et herääkkään rakas Roxu... Sinun olisi kuulunut jo herätä.", hän kuiskasi levollisesti makaavalle Roxanalle ja puristi tämän kättä.

Sillä välin kun Regina oli käynyt syömässä, oli Roxana vihdoin herännyt pitkiltä uniltansa.
"Roxu! Et uskokaan kuinka huolestunut olin! Hyvä että olet vihdoin herännyt!" Hän hihkaisi onnellisesti ja hyppäsi istumaan Roxanan vierelle, tämän pedille.
"Voi Regina.. Ihana että näen sinut. Mitä ihmettä on tapahtunut?" Roxana sanoi hieman vaimealla ja käheällä äänellä, väläyttäen silti pienen hymyn kasvoillensa.

"Olit nukahtanut takkatulen eteen, kipinä oli ilmeisesti lentänyt johonkin sytyttäen koko huoneen tuleen ja.." Regina kertoi kaiken, minkä oli kuullut hänelle kerrottavan. Roxana kuunteli tarkasti ystävänsä sanoja. Hän pohti mielessään sitä, kuinka onnekas olikaan selvittyään tuosta kaikesta. "Mutta kuka soitti palokunnalle? Tahtoisin kiittää häntä henkeni pelastamisesta." Rox kysyi ystävättäreltänsä. "No katsos kun... Sitä ei kukaan oikein tiedä. Ilmeisestikin joku mies, mutta hän ei ollut enää paikalla kun palokunta saapui.

Siinä vuoteen äärellä keskustellessaan, alkoi Roxanakin olemaan jo enemmän voimissaan. Lääkärin mukaan hän pääsisi seuraavana aamuna palaamaan kotiin. Rox pyysi Reginaa tuomaan hänelle vaatetta, sillä hänellä ei ollut mukanaan kuin mustunut savulle haiseva yöpaita.
"Minun on Roxu pakko kysyä sinulta... Ethän vain ottanut mitään lääkkeitä, kun olit nukkunut niin sikeästi, etkä ollut huomannut liekkejä..?" Regina kysyi varovasti, mutta samalla syyllistävästi.
"Mitä sinä kuvittelet? En todellakaan ottaisi mitään lääkkeitä, jonkun typerän miehen takia, joka sattuukin olemaan naimisissa. En alennu sellaiseen! Mitä kuvittelit? Ja olen sitä paitsi poliisi, en vaarantaisi uraani. Varsinkaan miehen vuoksi." Roxana hieman hermostui, ystävänsä typeristä syytöksistä. Regina pyyteli anteeksi syytöksiään ja poistui kotiinsa. Huomenna hän kuitenkin tulisi taas käymään.

Ennen nukkumaan menoa, Roxana mietti tapahtuneita. Hän oli ollut niin univeloissaan, että oli nukkunut syvääkin syvempää unta, jonka vuoksi ei ollut herännyt liekkien poltteluun. Hän koitti muistella pelastajaansa. Sillä hän muisti sen hetken, kun hän puoleksi minuutiksi oli silmiänsä koittanut avata.

Rox ei saanut mieleensä tuota mysteeristä miestä. Hän muisti vain erittäin sumuisesti miehen muodon. Sen hän ainakin muisti, että miehellä oli tatuointeja. Tai likaa. Ei Roxana jaksanut muistaa.

Aamulla Regina oli tuonut Roxanalle vaatteensa lainaksi, jotta tämän ei tarvitsisi yöpaidassaan poistua sairaalalta. Samalla Regina joutui kertomaan Roxanalle hieman huonoja uutisia.
"Keskustelin vielä erään palomiehen kanssa tulipalosta ja hän kertoi, että talosi on pahasti tuhoutunut.. Koko takkahuone ja puolet ylimmästä kerroksesta on rappeutunut palon vuoksi.."
"Mitäh? En pysty mitenkään korvaamaan vahinkoja..." Roxana masentui.

Kotiin päästyään Roxana meni itse katsomaan, mitä tulipalo oli saanut aikaiseksi. Hän kyyristyi lattialle ja päästi muutaman kyyneleen valumaan poskillensa.

Roxana meni makuuhuoneensa parvekkeelle. Hän tarvitsi nyt raitista ilmaa, sillä keuhkoja vielä hieman arasti. Hänen makuuhuoneensa oli onneksi toisessa päässä taloa ja toisessa kerroksessakin, joten tulipalo ei ollut yltänyt sinne saakka tekemään tuhojaan.

'En voisi mitenkään maksaa kuluja, joita remontointi kustantaisi... Minun on myytävä taloni valtiolle... Minun on siis muutettava pois. Tämä on sen idiootin syytä.. Ilman hänen valehteluaan, en olisi menettänyt uniani ja... En tiedä.' Roxana ajatteli. Hän oli hieman masentunut ja neuvoton tilanteesta.

Roxanan pohdiskelu väsytti naisen täysin. Hän kävi makuulle parvekkeen sohvalle ja nukahti täysin. Univelkoja oli vieläkin jäljellä.

Uniin tuli tuo mysteerinen pelastaja. Nyt Roxana muisti miehen kasvot kokonaan. Hän muisti miehen tatuoidun rinnan, tummat silmät, ruskean tukan, huolestuneen ilmeen, kaiken.

***

Muutaman päivän jälkeen. Kuu vetäytyy pois taivaalta ja tekee tilaa auringolle.

"No niin Roxu, onko tässä viimeiset kamat?" Regina huikkaa ovensuusta.
"Njoo.. Tässä on kaikki loput mitkä tahdon ottaa mukaani." Roxana mumisee ja katselee ympärilleen.

"Tämä on nyt viimeinen kerta kun olen täällä. On tämä oikeastaan aika haikeaa. Olen asunut kuitenkin tällä koko nuoruuteni." Roxana haikeili ja tiiraili vielä viimeisen kerran ympärilleen.
"Tiedän Roxu, tiedän. Mutta sinulle tekee ihan hyvääkin muuttaa uuteen asuntoon, muutokset piristää. Ja valtio kunnostaa talon, myy sen jollekin isolle ja ihanalle perheelle. Kaikki on iloisia ja kaikki on hyvin, tule jo!" Regina höpöttää kädet puuskassa ja vinkkaa Roxanaa jo tulemaan.

"Hei hei koti!" Rox huokaa.
"Ja hei vaan uusi koti!!" Regina huudahtaa pirtsakkana.

Auto kaartaa siistin, hyväkuntoisen rivitalon pihaan.

"Tässä sitä ollaan. Uusi koti." Rox sanoo ja katsahtaa uutta asuntoaan.
"Tämä on upeampi livenä! Mennään äkkiä sisälle!" Regina hihkaisee innoissaan. Hän taitaa olla jopa innokkaampi kuin Roxana, joka mietteliäästi hiippailee hyppivän Reginan perässä kohti ovea.

"Tämä on tilava kuin mikä! Tule nyt sieltä zombi!" Regina kimahtaa ja lähtee nopean katsauksen jälkeen yläkertaa kohti.

"Yläkerta on mahtava! Makuuhuone on tilava! Parveke on täydellinen!" Regina intoilee ja liukuu leikkisästi kierreportaita alas.
"Olet aivan pöhkö.. Minähän tänne muutan ja sinä olet kuin olisit muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiisi." Rox naurahtaa ystävänsä yli-innokkuudelle.

Naiset ovat saaneet raahattua laatikot sisälle ja istahtavat, "Tämähän on melko työlästä ja voimia vievää hommaa." Regina puuskahtaa ja valuu lattialle.
"Kunhan vain ne isommatkin tavarat jo tulisi! Missähän ne muuttomiehet viipyvät." Rox puhahtaa ja pyyhkäisee hikipisarat otsaltansa.

"Tämä on kyllä oikeasti todella tilava. Miten saan kaiken sijoitettua järkevästi?" Roxana miettii ja suunnittelee tavaroidensa sijoittelua.
"Sanoppa muuta Roxu!" Regina sanoo ja alkaa kaivelemaan laatikoita, "missähän se mittanauha olikaan.." Hän mumisee itsekseen.

Naiset tiirailevat paikkoja uudelleen läpi ja suunnittelevat sisustamista.
"Olen jo ihan puhki.. niiden miesten on paree kantaa painavimmat tavarat!" Regina puuskuttaa ja venyttää selkäänsä.
"No eiköhän. Keskitytään me nyt pienenpiin tavaroihin." Rox vastaa.

Vihdoinkin tavarat on toimitettu uuteen osoitteeseen ja vahvat muuttomiehet ovat ystävällisesti kantaneet painavat tavarat paikoille, jotka naiset ovat määränneet. Nyt neitokaiset voivat keskittyä muuhun sisustamiseen, taulujen paikalle laittamiseen ja muuhun olennaiseen.

***

Seuraavana iltana Roxanan ja Reginan yhteinen ystävä Linea on kutsuttu katsahtamaan uutta Roxin kotia. Rox ja Regina ovat uurastaneet koko aamun ja päivän vielä kämpän kanssa ja saaneet kaiken kuntoon.
"En uskalla katsoa! Saanko jo katsoa? Apua en uskalla, onko täällä kaunista?" Linea hihkuu jännittyneenä kun pääsee sisälle, silmät suljettuna.
"No avaa ihmeessä. Minusta tämä on kiva." Roxana vastaa ja taluttaa ystäväänsä eteenpäin.
"AAAA, tämä on ihana Rox!" Linea hihkaisee kun saa silmänsä avattua. "Nyt esittelykierros ja sitten ruokaa!" Linea kiljaisee yli-innokkaana ja lähtee vaeltamaan asunnossa.

"Tämä on kyllä ihan sinun näköisesi Rox!" Linea sanoo innokkaana ja nojailee tiskipöytään.
"Niin on! Sanoinkin Roxulle että vihdoinkin hän pääsee OMAAN kotiin ja sisustamaan juuri niin miten tahtookin." Regina jatkaa.
"No olihan tuo edellinen asuntokin ihana." Roxana puolustaa, "Sitä paitsi olen minä sielläkin hieman sisustanut."
"No niinpä niin, enemmän se minusta näytti äidiltäsi, ei sinulta. Ja ainoa minkä sisustit, oli oma makuuhuoneesi." Regina naurahtaa.
"Ja siellä makuuhuoneessakin pelkästään pääsit valitsemaan päiväpeiton ja verhot." Linea kikattaa jatkoksi ja saa kommenttinsa vuoksi kurkkuviipaleen otsaansa. Tytöt siirtyvät ruokapöydän ääreen naurujen saattelemana.

Ruokailun jälkeen Roxana kertoo mystillisestä miehestä, joka hänet oli tulipalolta pelastanut. Hän kertoi että oli unessaan nähnyt tämän kasvot ja että on vain miettinyt miestä onnettomuuden jälkeen.
"En ymmärrä miksi mies ei voinut jäädä odottamaan palokuntaa. Ja olisin tahtonut kiittää häntä!" Rox pohdiskeli ja alkoi näyttämään jo liian synkältä Linean makuun,
"No mutta nyt tytöt aletaan hommiin! Muutosten myötä on aina lisää muutoksia, joten otin sakset mukaan! Saatte molemmat uuden pään!" nainen hihkaisee pirteään sävyyn ja pomppaa ylös pöydästä.

"Ei sitten lyhyitä hiuksia! Minimissään olkapäille ulottuvat! Muista Linea!" Roxana muistutti ja panikoi lopputulosta. Hiukset on ollut hänelle aina tärkeät ja varsinkin pitkät.
"Älä stressaa Rox, luota vain ammattilaiseen." Linea virnisti ja tukisti pienesti leikillään Roxanan hiuksia.

"Voalá! Mitä pidät, mitä pidät? Minusta se on hyvä! Olet niin kaaauuuniiiis!" Linea hykertelee innokkaana ja tuijottaa Roxanaa ja odottaa tämän avaavan jo suunsa.
"Tämä on erittäin hyvä, kiitos Linea! En edes muista milloin minulla on ollut viimeksi otsatukka!"

Regina sai myös uuden tyylin. Hiuksien pituutta lähti hieman ja uudesta tyylistä tuli hieman villimpi.
"Tuo on niin hot! Nyt baariin tytöt!" Linea kiljui ja huomasi että kuohuviini alkoi jo kimeyttämään niin pirteän ja muutenkin kimeä-äänisen Linean ääntä.

Tytöt saivat nopeasti kiskaistua siistit vaatteet yllensä ja suunnattua baariin. Juoruilua ja jutustelua ei illasta puuttunut. Kaikki olivat niin iloisia ja innostuneita kaikesta, että Roxanakin unohti kaiken tapahtuneen ja pääsi taas nauttimaan elämästään.

"Nyt bilistä! Paras kolmesta voittaa ja häviäjä tarjoaa koko loppuillan!" Regina hyppi ja innosti muutkin likat lähtemään hommaan mukaan.

Ilta sujui rattoisasti ja leppoisasti ja kaikilla oli kivaa. Aikakin kului kuin siivillä ja lopulta baarimikko joutui melkeinpä jo ajamaan ystävykset ulos baarista.

Roxanan kipitellessä kotiin linja-autopysäkiltä, huomaa hän jotakin. Vaikka onkin erittäin hämärää, erottaa hän jonkun mieshahmon istuvan portailla, hänen talonsa edessä. Roxana pysähtyy äkisti portille ja jää tuijottamaan tuota miestä kohti. 'Kuka hän on? Ja mitä hän tekee minun portaillani?' Roxana pohtii kuumeisesti.

----------------

Dodii! Siinä se sitten olikin. Mitä piditte? Mitä mieltä olette uudesta asunnosta? Entä mitäs tykkäätte uusita hiuksista? :) Reippahasti kommentoimaan vaan, odottelen jo innolla. :)


Ja nyt varmaan uskotte että tässä meni aikaa hieman, juurikin tuon rivarin vuoksi. ;) Väkersin sen siis itse alusta loppuun ja jouduin hieman taistelemaankin sen kanssa, mutta valmiiksi sain.

7 kommenttia:

  1. Oi oi! Miten musta tuntuu, että tää tarina vaan paranee osa osalta? Ei edes pistänyt silmään ainuttakaan kirjoitusvirhettä :) Lavastukset olivat tosi upeita, tässä osassa on ollut hirveesti työtä :o Hienosti oot kyllä onnistunut, pakko kehua. Roxanan uusi asuntokin on tosi hieno. Tykkäsin! :)

    VastaaPoista
  2. Tekstissä oli parannusta edellisiin osiin verrattaessa! :) Mun mielestä kans lavastukset oli onnistuneita. Uusi koti on aivan ihana! Jotenki ihanaa aina kun tarinassa muutetaan uuteen asuntoon, ne asunnot on aina niin siistejä. :D Tykkäsin myös Roxanan uusista hiuksista, vaikka sellasta kunnon lähikuvaa niistä ei ollutkaan. :) Teehän äkkiä seuraava osa valmiiksi, että saadaan tietää kuka tuo salperäinen mies on. ;)

    VastaaPoista
  3. suuzzi, Voi kiitosta! Omasta mielestäni myös uusin osa on aina onnistunein. :D Saan koko ajan uusia ideoita ja keksin keinoja kuinka parantaa tarinan laatua. :D Toivon että tästä on vaan suunta ylöspäin, eikä alaspäin. ;) Ja kyllä, hieman oli hommaa tässä osassa. :D Ja hyvä että asuntokin näytti kivalta. :)

    miniskiipperi, voi mahtavaa, toivottavasti on näin. :) Yritin pinnistellä tekstin tanssa, jotta ei tulisi virheiden tulvaa. :D Ja kiitosta kiitosta vaan, ihana kuulla että asunto ja lavastukset on onnistuneet. :) Seuraava osa on tekeillä. Hieman jo kuvaillutkin sitä. ;) Veikkaan että tällä viikolla saattaa ilmestyäkin, jos oikein reippaaksi rupeen.

    VastaaPoista
  4. Jes, mahtavaa bufi, nyt ei näkyny kyl kirjotusvirheitä! :) Muutaman kerran kyl silmiin pisti vielä semmonen, et käytit samaa sanaa useemman kerran samassa lauseessa tai peräkkäisissä lauseissa. Esimerkiks ihan tossa alkuselostuksessa "Tämän osan kanssa meni nyt erittäin paljon aikaa, että olen iloinen kun vihdoin sain tämän nyt tehtyä!". Siinä on toi "nyt" vähän turhan useesti. Mut se on vaan tollanen "kauneusvirhe", en tiedä huomasko kukaan muu. :D

    Muuten oli kyl paras osa tähän mennessä! Kivasti lavastettu toi muutto, ihana asunto ja oli tosi hauskaa lukee ystävyksien välisestä illanvietosta! :) Nyt sit jään jänskyttää tota portailla istuvaa salaperäistä hahmoa! Vaiks näyttääki kyl kovin tutulta! :P

    VastaaPoista
  5. Radioactive, Jeah, hyvä ettei ne kirjoitusvirheet eksyny tekstiin. :) Joo no välillä tollassia pikku "kauneusvirheitä" tulee. ;D Varsinkin kun hösöttää innoissaan jotakin. :D Oon tällanen hösö.
    Mutta tosi ihana kuulla että oli paras osa tähän mennessä! Tarkotus onkin edistyä osa osalta. Ja on niin kiva kuulla että on onnistunut. :) Toivon että pääsen tekemään vielä tän viikon aikana tuon seuraavan osan, niin saatte lisää pähkäiltävää. Toivottavasti. ;p

    VastaaPoista
  6. Luin just kaikki kolme osaa läpi ja täytyy sanoo, et osaat kirjottaa tosi hyvin :)
    Jään innolla oottamaan mitä tästä kehittyy.

    VastaaPoista
  7. Taikatatit, oi ihana kuulla! :) Mahtavaa saada lisää lukijoita. Mikään ei tsemppaa enenpää, kun se että saa kommenttia ja tietää että tarinaa luetaan. :)

    Olen nyt niiiiin ahkera ollut (talvilomalla töistä) että olen kerennyt kuvaamaan jo neljännen osan kuvat! Eli pian seuraava osa tuleekin. :) (Olen siis koko päivän ähissyt ja puhissut simsin parissa ja kuvaillut seuraavaa osaa. ;D)

    VastaaPoista