Ei rikkautta rakkaampaa

Jeah! Tässä se nyt olisi luettavissa, kahdeksas osa Kääntöpuolia. :) Osan kanssa menikin odotettua kauemmin, mutta pääasia että se kuitenkin nyt valmistui! :) Toivottavasti osa on mieluisa. Osassa on yhteensä 67 kuvaa.

 ----------------------

Maanantai aamupäivä, kaunis ilma ja mikä on kaikken parasta, nyt oli lomapäivien välipäivä. Sehän tarkoitti sitä että seuraavapäivä olisi vapaata työmaalta, joten oli syytä hymyillä. Jollain taisi kuitenkin olla muukin syy leveään hymyyn. Tämä hymyileväinen nuorinainen löytyi poliisiasemalta omasta työhuoneestaan, työpöytänsä äärestä. 

"Roxuu, alas nyt selittämään?" Regina huokaisi ja nojautui työkaverusten työpöytien välissä olevaan sermiin. "Tiedän, huomenna on vapaata ja huomenna mennään minun valitsemalleni reissulle, niin kuin joka vuosi tähän aikaan... Mutta, miten jaksan epäillä että hymyilet nyt jonkun muun jutun takia?"

Roxana huokaisi syvään ja tuosta huokaisusta kuuli jo pitkälle että kyseessä ei ollut pitkästymisen tai turhautuneisuuden huokaisu. "No katsos kun... Silloin perjantaina kun soittelin ja pyytelin sinua ja Lineaa baariin.. Josta muuten kiitos että ette tullutkaan ettekä ilmoitellut.." Roxana aloitti, mutta joutui keskeyttämään lauseensa Reginan äkkinäiselle huutaisulle, "Anteeksi oikeesti Roxu kun oli ihan pakko pakko mennä tädin luo ja jotenkin unohdin ilmoittaa ja sitte oli jo niin myöhä ja ja.." hän puolustautui vimmakkaasti ja pyyteli katseellaan yhtä kovasti anteeksi, kun sanoillansa.
  "No joo joo Regina kulta, tarkotin sillä että HYVÄ että ette tullut, sillä tapahtui jotain niin ihanaa.." Roxana pinkaisi ylös toimistotuolistaan, "Damon tuli sinne yllättäen ja sitten me alettiin jutella ja juotiin ja tanssittiin ja juotiin ja se oli ihanaa ja Damon on niin komea ja ihana ja ah, tuntuu että olen ihan taivaissa!" Roxana teki tanssahtelevia liikkeitä ja vaahtosi niin innokkaana ja nopeatempoisesti tarinoitaan ettei Regina pysynyt enää perässä. "Siis kuka on Damon? Ja nyt anna kuulua?"
"Äh, se mysteerimies, Damon. Tuli baariin ja sitte lähdettiin vasta pilkun aikaan ja kaikkea niin ihanaa ja sitte joku ihme ukko tuli ja heräsin Damonilta ja sillä oli ihana kämppä ja sitte me..."
"Ihme ukko? Heräsit Damonin luota? Roxana mitä??" Regina keskeytti ystävänsä jälleen tämän vaahtoamisestaan.
 
Roxana selitti ystävälleen pyörtymisestään ja siitä kuinka Damon oli hänet kantanut luokseen ja kuinka he olivat suudelleet. Roxana oli hieman saanut rauhoitettua nopeatempoista puhettaan niin että Reginakin sai selkoa hänen tarinastaan.
"No jopas... Mitähän tuohon voi sanoa? Suutelit sitä miestä, joku uhkasi teitä aseella, heräsit vieraasta asunnosta.." Regina hieman arvosteli, mutta Roxana ei jaksanut kuunnella ystävänsä ihmetyksiä, sillä oli itse niin taivaissa vieläkin suudelmasta.
"Muista että haen sut huomenna, joten pakkaa tänään. Olet ihan hölmö." Hän kuitenkin jatkoi ja palasi töidensä pariin pudistellen päätään.

Illalla työpäivän päätyttyä univormuunsa sonnustautunut nainen kaarsi kotipihaansa ja löntysteli pimeään asuntoonsa uupuneena.

Roxana oli ottanut töitä mukaan kotiinsa, jotta saisi hieman käytyä vielä tapaus Chrisiä läpi, kun seuraava päivä olisi kuitenkin vapaapäivä töistä.

Laukkunsa purettuaan Roxana vaihtoi päällensä kotivaatteet ja istahti papereiden keskelle. "Huooh.. Mistähän sitä aloittaisi.. Chris. Sinä mysteeri, kuka sinut tappoi?" Roxana jutteli Chrisin kuvalle ja koitti uppoutua tapaukseen.

Tunnin työskenneltyään Roxana ahmaisi pientä välipalaa ja koitti saada ajatuksiaan kasaan. Tämä on pulmallisempi tapaus, kun mitä olisin osannut ajatella... Ei mitään hyviä johtolankoja... Hän pohti.

Roxana selasi ja selasi ja selasi papereita ja kansioita läpi. Hän ei olisi halunnut millään katsoa kameran kuvia läpi, mutta hänen olisi pakko. Jotakin voisi aina selvitä kuvia katsellessa, jotakin mitä ei vielä ollut ajatellut, jotakin. Roxana hipelöi kameraa hyppysissään ja huokaili inhosta, hän ei olisi tahtonut käsitellä koko juttua, mutta toisaalta hän silti tahtoi olla jutussa mukana. Ainoa, joka tiesi kuinka hyvin hän tunsi Chrisin, oli Regina. Hänkin oli kyllä yrittänyt pyytää häntä vetäytymään jutusta. Ei hän voinut.

Tapahtumapaikka, jossa Chris oli tapettu, oli jonkinlainen autotalli. Talvirenkaat, rikkinäisiä radioita, tyhjiä tölkkejä, roskia, rikkinäinen ruukku... Roxana kävi mielessään kuvaa läpi.

Työkaluja, työkalulaatikko, työkaluteline, työkaluja, työkaluja.. Ei niin mitään uutta.. Roxana tuhisi ja olisi tahtonut lopettaa kuvien selaamisen jo siihen, sillä tiesi seuraavan kuvan olevan Chris.

Laatikoita ja muuta roinaa täynnä olevan kuvan joukossa makasi kuollut ja mustelmilla oleva mies. Roxana ei voinut sille mitään, että hänelle tuli ällöttävä olo kuvaa katsellessaan. Ei siksi, mitä Chris oli hänelle tehnyt vaan siksi, kun ruumiit olivat aina olleet niin surullista katseltavaa. Osaksi siksikin, sillä hän tunsi uhrin.

Viimeinen kuva, jonka Roxana katsoi, oli Chrisin ruumis ennen ruumiinavausta. Hän oli niin mustelmilla ja ruhjeilla, joka sai naisen voimaan jo pahoin. Roxana länttäsi kameran pöydälle ja nousi tuoli kolisten ylös.

Hän hoiperteli jalat puutuneena vaatelaatikostolle ja vetäisi ylleen hieman lämpimämpää, sillä ulkona oli kerinnyt jo viilenemään. Syksykin alkoi lähenemään ja kesä oli pian mennyttä aikaa. Kuinka Roxanaa tympikin se, että tämä kesä oli mennyt enimmäkseen töiden parissa, eikä hän ollut kerinnyt pitämään kunnolla lomaa. Sairaalalla olokin oli vienyt hirveän lohkareen kesästä mennessään.

Rox tepsutteli paljasvarpain takapihan puolelle, jossa hän ei ollut vielä juurikaan viettänyt aikaa muuttonsa jälkeen, vaikka siitä oli aikaakin jo jonkun verran.

Ulkona oli jo erittäin pimeää, eikä hän meinannut nähdä eteensä. "Onneksi täällä on kynttilä.." nainen mumisi ja kaiveli tikkuaskia taskustaan.

Roxana käpertyi ulkokalusteidensa ääreen ja kelasi mielessään lukemiaan raportteja tapauksesta, hän pyöritteli mielessään katsomiaan valokuvia rikospaikalta ja ruumishuoneelta.. Mustasukkainen kolmaspyörä vai mafia? Oliko vaimo tajunnut pettämisen vai oliko se jonkun huumehörhön tekosia? Roxana kelasi ja kelasi.

Ei.. Chrisin kropassa oli mustelma.. Se oli selkeästi käden puristuksesta ja se oli sata varmasti miehen kädestä.. Roxana painautui syvälle kuvien sekaan ja koitti saada jotakin selkeää ajatusta, jotakin josta hän saisi pontta jutun selvittämiseen.

"ÄÄH! Ei tästä tule mitään nyt.." Hän tuhahti ääneen ja hieroi naamaansa kämmeniinsä. "Kuka mikä milloin miksi miten." Nainen mutisi ja lähti takaisin sisälle, huomaten ettei ilman villasukkia enää pihalla pärjäisi.

Roxana jatkoi vielä kahden seuraavan tunnin ajan juttujen kaivelua ja pohtimista. Lopulta Roxana oli niin väsynyt ja uupunut, että nukahti pöydän ääreen. Kello tikitti eteenpäin ja välillä tuhisten ja pään asentoa vaihtaen nainen uinui kehnossa asennossa, ruokapöydän äärellä.

Yhtäkkiä nainen säpsähti hereille, kuultuaan ovikellon kilkatuksen. "Mitä helv... Auu, niskat.." Rox mongersi unisena ja katsahti ovelle. Ovi-ikkunasta pilkisti aamuvirkku Regina joka viittoi naista ovelle.
"Aaaaaa, onko jo aamu!" Rox huusi ja laahusti avaamaan ystävälleen ovea.

"No heeei, nukuitko vai torkuitko?" Regina virnisti.
"Huomenta vaan." Rox hymyili, "Taisin torkahtaa."

"Muistithan että tulen? Sanoin toki eilen jo töissä." Regina sanoi ja halasi ystäväänsä.
"Muistin muistin, tietenkin! Muistissa ei ole mitään vikaa, eikä meillä ollu tietääkseni mitään erikoista aikataulua?" Rox vastasi halaukseen.

"Kuppi kahvia?" Rox kaiveli kahvikipponsa kaapista.
"Kiitos, kelpaa. Vedin kyllä jo kupillisen kotona tunti sitten, mutta aina voi ottaa toisen." Regina huikkasi olkansa yli ja katsahti ruokapöydällä oleviin papereihin ja kansioihin.

"Roxu... Mitä nämä on? Miksi täällä on Chrisin tutkimuksen tietoja?" Regina hieman vakavoitui ja katsoi selkeästi katsetta välttelevää Roxanaa.
"Laitoin tähän nyt sokeria jo.." Rox vältteli.

"Hei ei töitä ole tarkoitus ottaa kotiin, ootko edes nukkunut yhtään?"
"No olen olen.. Ja halusin vaan vähän katella, kun tuntuu, ettei mikään etene mihinkään suuntaan.."
"Roxu.. Taisit nukahtaa töiden pariin eikö?"
"Mmmh.."

"Hei ystävä rakas, meillä on aikaa tutkia tapausta töissä, voin olla enemmän jutussa mukana jos haluat! Ei ole tarkotus että joudut ottamaan töitä kotiin mukaan! Elenakin voi tulla mukaan tähän, kuulin että se on saanu justiinsa sen toisen jutun päätökseen ja ettii seuraavaa projektia." Regina yritti auttaa ystäväänsä ja katsoi tätä hieman säälivästä.
"Hei ihan tosissaan, ei tässä tarvita Elenaa.. Enkä edes tykkää siitä. Ja ei oikeesti ollu vaivaa tästä, en edes paljoa ehtiny juttua katellakaan. Halusin vaan kokeilla eri ympäristössä työskentelyä ja ajattelua, jos tulis jotain uutta mieleen." Roxana tiuski jo hieman ja kiemurteli ystävänsä ohitse pöytään.

"No joo okei, unohdetaan nyt työasiat ja keskitytään tähän vapaaseen! Ollaan yötä kivassa paikassa, vietetään kivaa ja nollataan päät, eikös?" Regina osasi vaihtaa puheenaiheen, huomatessaan ystävänsä närkästymisen. "Kipin kapin pakkaamaan!"

Tavarat autoon vietyään Roxana kävi vielä vaihtamassa päälleen jotakin hieman siistimpää ja reissuun kelpaavaa. Rappusilla hän yritti vielä udella Reginalta määränpäätä, jota ei kuitenkaan saanut ongittua esille.

"No näät sitten! Yllätykset on hyvästä! Tule jo nyrppä, oot niin hassun näkönen kun et oo vieläkään heränny kunnolla." Regina nauroi ja katsoi salaperäisesti ystäväänsä joka mutristeli rappusilla.

Regina oli saanut tätinsä auton lainaan, sillä olisi parempi matkustaa muutaman tunnin ajomatka.
"Minä ajan, sinä luet karttaa. Määränpäätä en kuitenkaan kerro, osaan sinne kun päästään lähemmäs." Regina vinkkasi ja hyppäsi autoon.

"Ja nyt ei sitten mitään työjuttuja koko reissun aikana joohan?" Regina vielä varmisti.
"Jooo jooo äiti, nyt mennään. En vieläkään tajua miksi piti ottaa mukaan uikkarit, sillä en kyllä aio mennä uimaan näin kylmällä. Jos kyseessä on mökkireissu." Rox yritti ehkä hieman udellakin, mutta Regina piti päänsä.

Automatka sujui ongelmitta ja naisilla oli mukava ajomatka alun pienen jöröilyn jälkeen. Regina huristeli suurehkon ylämäen pintakaasulla, kiusaten jännittynyttä apukuskin paikalla istuvaa ystäväänsä.
"Kohta näet, kohta näet!" Hän hihkui ja oli innoissaan jo tulevasta näkymästä.

Parkkeerattuaan ja ulos autosta rynnättyään Roxanan suu levisi suureen ja leveään hymyyn.
"Voi ei Regina olen niin innoissani! Tämä on se uusi ihana hotelli! Miten olin jo unohtanut!" Hän kiemurteli innosta. Regina vain hymyili ja nautti ystävänsä ilosta ja hotellin kauniista ulkoasusta.

"Vitsit, olis voinu katsoa näiden nettisivuilta mitä kaikkea täällä on.. Niin jännittää." Rox kipitteli Reginan perässä ja pälyili ympärilleen.

"Yksi huone, Sawyer nimellä varattuna." Regina ilmoitti tiskin takana istuvalle vaaleahiuksiselle naiselle.
"Saisinko vielä varausnumeronne, niin näen mitä paketteja teille kuuluu." Respan nainen vastasi ja näpytteli hurjalla vauhdilla tietokoneen näppäimistöä samalla kun Regina luetteli kahdeksannumeroisen numerosarjan.

"Huone 48, toinen kerros. Portaita ylös ja vasemmalle olkaa hyvä." Nainen ojensi avainkortin ja viittoi oikeaan suuntaan.
"Saunapyyhkeet ovat kylpyhuoneessa ja kylpyosaston oven saa avattua huoneenne avainkortilla." Hän vielä jatkoi ja hymyili ystävällisesti.
Ystävykset kiittelivät ja ryntäsivät huoneeseensa salamana. Viskasivat laukkunsa lattialle ja kaappasivat pyyhkeet saman tien kainaloonsa.

"Voi huisi ihan oikeasti Regina, tämä on niin mahtavaa! Milloin olen viimeksi päässyt saunaan!" Rox oli onnensa kukkuloilla.
"Älä muuta sano.. Saunaosasto on niin upea!" Regina hymyili ja pyyhki hikeä otsaltansa.

"Täällä saa mutakylvynkin. Jos haluat, voit tulla sen jälkeen kun olen itse muhinut siinä hetken." Regina sanoi ja viskaisi kauhallisen löylyvettä kiukaalle, joka pihahti kimeästi puskien samalla kuumaa vesihöyryä pitkin saunaa.

"Oih, mutakylpy näyttää niin herkulliselta. Taidan kuitenkin jättää väliin. Rakastan saunomista ihan näin perinteisesti lauteilla ollen." Rox nauroi ja söi kurkunpalasen Reginan kasvoilta.
Ystävykset kikattelivat ja rentoutuivat täysin mitoin.

"Olet paras..." Rox huokaisi ja levittäytyi lauteiden päälle.
"Tiedän Roxu, vain parasta parhaalle ystävälleni."

Puolentoista tunnin saunomisen jälkeen he siirtyivät altaan kautta peseytymään ja pukeutumaan seuraavaa ohjelmanumeroa varten.
"Voi ei hierontaa! Kuumakiviä! Regina!" Rox hyppi innoissaan ja kipitteli innokkaana hierontapöydälle.

"Tämä jos mikä saa muut asiat pois mielestä ja keho kiittää." Regina mumisi rentoutuneena pöydällä maaten.
Hieronta kesti ihastuttavat 30 minuuttia, jonka aikana Roxana kerkesi pieneksi hetkeksi jopa nukahtaakin. Regina vain hymyili hupsun ystävänsä tuhinalle ja oli tyytyväinen lomapaketin valitsemisen kanssa.

Ilta jatkui mukavan leppoisasti karaoken parissa. Molemmat rakastivat karaokea ja esiintymistä. Normaalisti he eivät olleet saaneet niin kovin paljoa yleisöä hoilotuksillensa, mutta tällä kertaa he pääsivät esiintymään jo pienelle yleisölle. Ystävykset nauroivat lujaa ja häselsivät laulujen valinnan kanssa.
"Tervetuloa kaikki, kiitos kun pääsitte mukaan!" Regina hoilotti mikkiin ja kikatteli.
"Hyss nyt, kaikki varmaan luulee että ollaan jotain humalaisia." Roxana kikatti ja tökki ystäväänsä jalallaan samalla kun valitsi sopivaa duuoa.

Tytöt vetäisivät muutamat sulosoinnut ja saivat jopa yhden menevän biisin aikana muutamat karaokepuolella istuskelevat miehet yhtymään heidän lauluunsa.

"Pari jotakin napakkaa, mutta maukasta." Rox tilasi baarimikolta.
"Pistä neljä! Ei tarvitse koko ajan nousta hakemaan lisää. Roxana on loppasuu!" Regina jatkoi vielä ja sai taas tökkäisyn ystävältään.
"Elikkä neljä Pinkkiä Lohikäärmettä teille neideille." Baarimikko vinkkasi ja sekoitteli drinkkejä.

Ilta sujui rattoisasti jutellen ja siemaillen. Regina otti itse puheeksi vielä Damonin ja muutaman alkoholillisen litkun jälkeen hän heltyi jo Roxanan tarinalle.
"Millonhan minä mahdan nähdä tämän Damonin?"
"No katsotaan nyt. Toivottavasti joskus. Nyt ainakin tiedän missä herra asuu. Tasoissa ollaan." Roxana virnisti.

Hotellilta löytyi myös aikuisille tarkoitettu peliluola, joka piti sisällään muutamia pokeripöytiä ja rahapelikoneita. Molemmat naisista pisti ensimmäistä kertaa elämässään kolikot tuollaiseen pelikoneeseen.
"Miten tätä pelataan!?" Roxana kiljui ja veti pelikoneen vivusta.
"Tämä on kivaa!" Regina hihkui takaisin ja tunki muutaman kolikon lisää.

"Äääää, kaikki meni. Tyhmä kone! Eihän tässä nyt ollu mitään järkeä?" Roxana tiuskaisi leikkimielisesti ja siirtyi katsomaan Reginan pelaamista.

"WOHOUU! Viisikymppiä!! Roxu VIISkymppiä!" Regina kiljui kun kohdalle osui hyvä suora.
"Regina mahtavaa, täähän on ihan sun laji! Ota ulos rahat jo, mennää tiskille!" Rox hihkui innosta, kun rahat valuivat heidän jalkoihinsa.
"Ei vielä, muutaman kerran vielä! Voiton jälkee tulee aina voitto!" Regina innostui ja veti vipua toisensa perään.

"Jes, voitto! Pieni sellainen, mutta voitto! Tämä menee hyvin. Pieniä voittoja peräjälkeen niin kohta on tuplavoitot takasin!" Regina innostui. Roxana alkoi nojailemaan koneeseen ja tuijotti edessään pyöriviä symboleja.

"Regina hei oot voittanu jo ihan hyvin, ota rahat ulos niin mennään tiskille." Roxana huokaisi ja alkoi olla jo hieman tylsistynyt. Regina oli pelannut jo tunnin ajan ja Rox alkoi tosissaan väsyä pelin katseluun. "Tämä on tylsää jo.." Hän jatkoi vielä hiljaa mumisten.
"Joo joo, vielä pari kierrosta."

Voitot alkoi hujauksessa häviämään ja Regina alkoi olla jo tappiolla. Regina selvästi alkoi jo ärsyyntyä ja hän tunki jo hieman hullulla raivolla lisää rahaa pelikoneeseen. Taas muutamia voitottomia kierroksia, rahat nollilla. "Perhana sentään! Miksei se symboli osu oikeaan!" Regina karjaisi vihaisesti koneelle.
"Joo hei rauhotu! En jaksa katsella kun reuhaat jollekin typerälle koneelle." Roxana hieman säikähti.
"Menen tiskille." Hän jatkoi ja kääntyi Reginasta pois päin, "Tule jos kiinnostaa!"

Roxana vilkuili ystäväänsä joka hulluna jaksoi vain pelata ja pelata. Hän huomasi kuinka Regina kävi välillä rahanvaihto automaatilla vaihtamassa lisää kolikoita ja jatkoi tarmokasta pelaamistaan. Kolikkoa kolikon perään upposi koneeseen ja vain pieniä voittoja tuli koneesta ulos.

"Yks Margareta kiitos. Ja hei, meneeköhän nuo peliautomaatit jossain vaiheessa kiinni? Meneehän?" Roxana jutteli baarimikolle.
"Pelikoneet ovat auki kellon ympäri. Mansikka vai lime?" Baarimikko vastasi ja kaivoi lasia esiin.
"Lime..." Roxana vastasi hiljaa ja huokaisi. Tämän piti olla kaikin puolin kiva ilta...

Roxana imaisi muutamankin drinkin siinä istuskellessaan ja välillä vilkuillen ystävänsä pelaamista. Kone söi rahaa kuin ahne rusakko pakkasilla, eikä pelistä näyttänyt tulla loppua sitten millään. Roxanaa alkoi jo hieman kiukuttaa tuo touhu.

Hän avautui asiasta baarimikolle, joka ei näyttänyt ymmärtävän asiaa ollenkaan tai ei vain jaksanut kuunnella hiprakkaista Roxanaa, sillä hän ei vaivautunut muuta kuin hymyilemään ja nyökkäilemään samalla kun teki Roxanalle lisää drinkkejä.

Muutaman jos toisenkin juoman jälkeen Roxana vaivautui nousemaan tiskiltä ja raahautumaan Reginan luo. "Hei mennäänkö jo huoneeseen? Sieltä tulee kuulema joku kiva leffakin puolelta. Ja vähän jo väsyttääkin, eikä täällä ole porukkaakaan paljoa." Rox kyseli ystävältään, joka vain mumisi vastaukseksi jotakin epäselvää.
"No jos menen jo edeltä?" Rox kysyi, mutta sai vastaukseksi vain epämääräisen joojoon. "No... Nähdään." Rox lähti Reginan luota pois hieman alakuloisena.

Huoneeseen päästyään Rox lösähti nojatuolille ja puhkui. Typerät pelikoneet ja typerä raha... Miksi joku on noin ahne pönttö kun voittaa yhden kerran enemmän ja häviää saman tien tuplasti... Kiva ilta joo.. Rox mietiskeli ja heitteli korkokenkänsä huoneen nurkkaan.

Nainen pomppasi sängyllensä ja alkoi tuijotella alkanutta elokuvaa. "Regina tule jo, tämä jo alkoi.." Hän sanoi ääneen ja vilkuili ovelle. Käytäviltä ei kuulunut juuri mitään ääniä. Vaimea oven kiinni pamahtaminen käytävän toiselta puolelta, mutta ei korkokenkien kopinaa.

Roxana nukahti sängyllensä kesken elokuvan. Osana äkilliseen nukahtamiseen oli varmasti alkoholilla ja valvotulla edellisellä yöllä, pieni stressi ja työpaineet.

Kello löi kymmenen aamulla. Televisio pauhasi taustalla ja käytäviltä kantautui puheen sorina ja ovien kolahtelu. Roxana hieraisi silmiään ja yökkäsi hieman eilisten drinkkien vuoksi. Hän jäi tuijottamaan viereiseen sänkyyn ja sen päiväpeittoa. Regina ei ole todellakaan nukkunut tuossa. Regina ei tullut yöksi huoneeseen... Mitä, miksi!? Roxana mietti, "REGINA?" Hän vielä huudahti ja pomppasi ylös sängystään. Hän ei ole ollutkaan täällä.

-------------------------------------

Siinähän se nyt sitten oli. Käden puutuneena jaksoin kirjoittaa koko osan putkeen! HUH! Kyllähän siihen menikin tovi. Mitäs te piditte? Toivottavasti tarinan taso, kuvien ja tekstien taso pysy edes samana kun muiden osien. :) Tuntuu jotenkin siltä että olisin ollut niin pitkään tarinanteon parista pois. :D Kommentoikaa ihmeessä, voin sanoa että teidän kommentit on ollu niin sydäntä lämmittäviä ja tsemppaavia että ilman niitä ei tämä osa olisi vieläkään tässä!!!